11.00 CD! DVD!
Nousemme kukonlaulun aikaan eli ennen yhtätoista ja suuntaamme Riinan, Ellin, Evan, Leenan ja Juhon kanssa kohti feikki-toria, josta olemme jo paljon kuulleet etukäteen. Guido on ollut italian bastardo ja lähtenyt jo tuntia aiemmin toisten tyttöjen kanssa samaan paikkaan.

Bussi- ja metroseikkailun jälkeen pääsemme perille. Mesta on suurten pilvenpiirtäjien välissä oleva suuri muureilla aidattu alue, jossa on isot portit ja kaikki ja sisällä vierivieressä toinen toistaan enemmän tavaraa pursuavia kojuja. Täällä se juttu on että saatavilla on välillä jopa todella hyvälaatuisen ja erehdyttävän aidon tuntuisia kopioita länsituotteista kuten Prada, Puma, Converse (legendaarisia lenkkareita saatavilla vaikka kuinka), Nike, Airwalk jne. Hinnoista voi kuitenkin tinkiä jopa puolet pois, joten saamme edullisia klubitus paitoja ja Aki ostaa tosi teknon olkalaukun. "Titaaninen" kaulakoru tarttuu myös matkaan yms.

Oikeasti joka toinen ihminen kyselee että "CD?", "DVD?". Juho lähtee myyjien matkaan ja päätyy pienen vaatekaupan takahuoneeseen, jossa on kahdessa matkalaukussa tosi aitoja CD- ja DVD-levyjä. Ei taida olla jostain syystä niitten kaupustelu täällä sallittua, vaikka kaupungilla sama meininki on joka kulmassa.. Itse ostamme eräästä näkyvillä olevasta kojusta 11 CD levyä, kuten The Orb:in livenauhoituksia vuodelta 1993, Loius Armstrongia fiilistelymusaksi ja ties mitä muuta. Yhden suomalaisen CD:n hinnalla tietysti.

Mister Donut
Jossain vaiheessa älytön tavarapaljous alkaa ahdistaa ja poistumme tien toiselle puolelle McDonalds tyyppiseen, suureen ja tupaten täynnä olevaan Mister Donut nimiseen munkkikahvilaan. Hyllystä saa valita oikeasti kymmenistä eri donitsimalleista ja paikan erikoisuutena on myös jääpaloina siirapin ja maidon kanssa tarjoiltava jääkahvi. Sitä ei meistä kuitenkaan kukaan tajua ottaa, mutta normaali kahvi on erinomaista ja sitä saa jopa ilmaiseksi lisää. Taitaa olla alunperin jenkkiläinen kahvilaketju.

Näköalahissi
Päätämme palata ns. pitkää reittiä, eli hengailla vielä ihan keskustan kauppa-aluiden läpi takaisin yliopistolle. Iltakin alkaa jo pimetä ennen kuin nousemme metrotunneleista maanpinnalle. Hivuttaudumme näköalahissillä 12 kerroksisen talon kattokerrokseen, mutta paikan luksustasoinen kalaravintola ei ole meitä varten. Ainakaan tällä kertaa. Joudumme menemään takaisin kerrokseen 9, koska välissä olevat kerrokset ovat "under construction" eli niitä vasta rakennetaan! Jaaha, nerokasta sinänsä. Ostamme porukalla kaljat ja kuvaamme kaupunkia täältä sekä hississä. Meininki alkaa olla levotonta, koska kaikki ovat jo aika väsyneitä.

Etsäviitsis ostaa kukkaa hei?
Kadulla Eva onnistuu (epähuomiossa?) flirttaamaan paikallisen rakennusmiehen kanssa ja siitäkös miehet innostuvat meille poseeraamaan. Jatkamme kuitenkin katua ja kauppoja pitkin eteenpäin, kunnes kukan myyjä tytöt löytävät meidät taas. Kauheasti nauraen alle metrin mittaiset tapit juoksevat ympärillämme ja yrittävät tunkea muoviin käärittyjä what ever-ruusuja varsinkin Masan laukkuun ja kaikkiin avonaisiin paikkoihin, mutta kostamme. Jossakin vaiheessa vilkkain tyttö sekoaa ja työntää kukan Evan laukun hihnan taakse ja juoksee pois. Odotamme että milloin tulee iso karvainen kiinalainen vaatimaan rahaa siitä, mutta ketään ei näy, eikä tyttökään huoli rahaa vaikka jaloista roikuttaisi (oletus), joten Eva on kukkaa rikkaampi.

Damn korealainen
Palaamme taksilla kampukselle tarkoituksena ottaa elokuvailtaa varten korealaista take awaynä, mutta pieleenhän sekin suunnitelma menee ja jäämme taas syömään ko. paikkaan. Ruoka on kyllä taas erinomaista samoin kuin kylmä kalja, jota täällä on ihmeen vaikea saada mistään. Vihdoin kotiudumme ja katsomme porukassa kannettavan ruudulta Charlie's Angels elokuvan joka on yksi päivän ostoksista. Kymmenen-yhdentoista aikoihin tytöt ja Guido poistuvat säälittävästi nukkumaan, mutta me jatkamme hihittelyä Snatch elokuvan ensimmäisen CD:n parissa. Kyseinen Madonnan miehen ohjaama pätkä onkin harvinaisen onnistunut ja häiriintynyt. Sitten nukutaan.

- Tep