07.45 no money - let's run
Hooh. Masa panostaa aamulla 105% ja herää tunti ennen virallista retkellelähtö-aikaa nostaakseen rahaa automaatista. Lailla kerubin masa juoksee ensin päätortin automaatille, joka yleensä on aina suljettu, ja näin on nytkin. Pääportilta masa jatkaa vasenta kaistaa noin kilometrin Agricultural Bank of Chinan konttorille, jonka rahanulostuskone iloisesti tervehtii "out of service" viestillä. Eikun takaisin, viiden minuutin autotien ylitys, ja jo nelisen tuntia työskennelleiden autotien rikkojien välistä hiekkadyyniä muistuttavien juttujen yli Commercial Bank of Chinan toimipisteelle. Siellä automaatti rokkaa ihan oikeasti, ja kukkaro täyttyy ylimittoihin Yuanien vaikutuksesta. Projekti ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan lähes lassevirenmäisesti masan on vielä ohitettava hampaita pesevät kiinalaismiehet, banaaninmyyjäarmeija ja yrmeä portinvartija joka moppaa kampuksen portille kaatunutta muna-tomaatti annosta. Kaikenkaikkiaan 45 minuuttia myöhemmin masa saapuu takaisin majapaikkaan, jossa muut ovat leppoisasti ehtineet heräillä, nauttia muutaman aamiais-dunblingin ja kupin kahvia. I hate kiina in the mornings.

Bussen till Slussen och vidare till museum
Seurueemme pakkautuu linja-autoon, jossa todetaan että kaikki edellisen illan juhlijoista ovat jo htineet käymään kotona, ja kun bussi on liikkunut hetken otetaan vielä varmuuden vuoksi luku jotta huomataan jos joku on jäänyt kampukselle. Itseasiassa lukumäärämme on kasvanut kahdella, mutta syylliseksi paljastuu yksi japanilainen ja yksi puolalainen(?) opiskelija, jotka ovat uskaltautuneet suomalaisseurueen mukaan retkeilemään. Puolalaistyttö saa oman henkilökohtaisen turistioppaan nopasta.

Linja-autossa on tunnelmaa, kaikki nuokkuvat puoliunessa. Joku toivoo että matka kestäisi ainakin kolme tuntia, niin ehtisi nukkua. Teppo saa takaikkunan auki ja pohtii voisiko nukkua kuten paikalliset, pää bussin ikkunasta ulkona. Sairas. Päivä on loistava sightseeing -ajelulle. Savusumu on niin sankkaa että jo keskikokoisetkin pilvenpiirtäjät peittyvät puolenvälin paikkeilla usvaan. Ei ainakaan tervitse mitään maisemia nähdä. Kuitenkin, ihmisten toiveet rentouttavasta bussimatkasta Shanghain idyllissä jäävät haaveeksi, kun suuntaamme suoraan People Squerelle ja Shanghain Museoon. Museon portailla leikimme turisteja ja asetumme hienoon ryhmäkuvaan matkanjärjestäjän ottaessa valokuvat lähes jokaisen kameralla.

11.00 (noin suunnilleen), matka jatkuu
Muutaman tunnin museohäröilyn ja matkamuistoshoppailun jälkeen seurueemme siirtyy takaisin bussiin. Yksi ihminen on teillä tietämättömillä, mutta kadonnut Sini löytyy pääovelta odottelemasta. Teppo pistää kaiken peliin ja puhuu korttimyyjälle kiina avoimesta takaikkunasta. Myyjä on fiiliksissä ja hihittelee kuten kaikki muutkin täällä. Teppo villiintyy täysin avoimen ikkunan kanssa ja disturbeeraa koko linja-autoa + ohikulkijoita huhuilemalla hämäryyksiä ja miettimällä voisiko liikkuvasta bussista ostaa jäätelöä. Masa kaipailee ke kou ke leä tai peposi keleä koska on jano. Aki ottaa kuvia ja harmittelee kun ei tajunnut nauhoittaa äärimmäisen laadukkaita vitsejämme. Elli-Äiti on väsynyt, joten kiusaamme häntä.

11.30 Vanhakaupunki
Museosta ajamme vanhaan kaupunkiin, jossa olemme jo kerran olleet enekin. Saamme taas vain kaksituntia aikaa shopata, ja päätämme maksimoida ajan vähyyden menemällä syömään. Joku neuvoo meille ruokalatyyppisen paikan jossa on useita keittiöitä ja niistä saa valita annoksensa. Otamme nuudelijuttua ja lihansyöjät koiranlihatikkuja + masa vielä jälkiruoaksi kupin vesimeloninpaloja. Vaan pettymys on valtaisa, sillä annokset maistuvat ihan schmeisselille, tai ei edes sille, vaan ei yksinkertaisesti yhtään millekään. Aika outoa täällä. Kostoksi kuvailemme syöviä kiinalaisia, rapuja ja dumblingeja ja siirrymme kadulle ostamaan aitoja kiinalaisia taide-esineitä matkamuistoiksi. Guido kierona italiaanona on meidän virallinen tinkaajamme, ja hän saakin kaiken tingittyä noin 20 % lähtöhinnasta. Seurueemme hankkii kollektiivileijan sekä useita erilaisia seinä-koristejuttuja, vanhoja mainosjulisteita ja buddhapatsaita. Vaan aika kuluu kuin siivilä, joten varsin hätäisesti siirrymme takaisin bussille.

13.30 Jokiristeily ja hullu huilisti
Bussilla ajamme NanJingin päähän Bundille ja matkalla ihmettelemme ihmisten ostoksia. Nopa ja koijarit ovat hankkineet varsin asilliset tiibettiläishatut joiden takana roikkuu 80-luku tyyppinen pitkä letti. Pojat hurmaavat varsinkin vanhempia kiinalaismiehiä kävellessään laivaterminaaliin.

Laivassa odottelemme ensin noin 20 min, ennekuin pääsemme liikkeelle. Osotusaika sujuu rattoisasti Juhon soitellessa serenaadeja ostamallaan banbupoikkihuilulla... huh huh. Huilu on asiallinen mutta ääni animesta. Muutaman voimasanan jälkeen mökä hiljenee, ja seuraavan tunnin ajan nautimme kuumasta auringonpaisteesta ja savusumuisista kaupunkinäkymistä Ihan hienoja maisemia, kunhan vaan ei olisi niin harmaata. Seurueemme osoittaa hienoisia unisuuden merkkejä, varsinkin masa joka onnistui tulehduttamaan poskiontelonsa toogabileiden jälkeen. Tänään olisi kyllä hyvä päivä toogailla ulkonakin, kun on näin hullun kuuma.

15.30 Kotiin ja nukkumaan
Kotiin saavuttuamme pistäydymme korealaisessa safkaamassa (hyvää oli ja ihmiset vetäytyvät lepäilemään kämpilleen. Masa ottaa reilut kolmen tnnin päiväunet, ja päättää olla sika ja JÄÄDÄ HIMAAN tänä iltana, parantelemaan flunssaa...

02.19 KumiFTP poing poing
Masa säätää matkapäiväkirjaa ja ankkasaittia. pää hajoaa ftp:n kanssa, mikään ei meinaa mennä perille. fuk. masan kommentti: "mun piti nukkua ... muut on baarissa dokaamassa ... viddu."

- massa

15.30 No pain, no sleep
Teppo ja Akikin yrittävät kovasti nukkua myös päiväunet, koska edellisten öiden huonounisuus on aiheuttanut paheennusta muissa ihmisissä huonon huumorimme merkeissä. Nerokkaina miehinä annamme Guidon jäädä hoitelemaan internet-bisneksiään huoneeseemme sillä välin kun me nukumme. Olipa fiksua, koska saamme kuunnella maksimaalista näppäimistön naputusta pari tuntia niin että ei tarvii nukkua. Vihdoin pyydämme ystävällisesti kaljua häirikköä painumaan hornan kuuseen. Vihdoin rauhaa ja päätämme nukkua puoli tuntia pidempään. No eikös Elli-äiti paukkaa ovelle hetken päästä möykkäämään. Päätämme vihdoin luovuttaa toivottoman nukkumisyrityksemme. Saimme kuitenkin muutaman minuutin unta kahdessa ja puolessa tunnissa.

22.00 Ihmiset ovat humalahakuisia
Me lähdemme vaivautuneina (?) mukaan kun suomalaisporukka siirtyy Windowsiin aloittelemaan iltaa. Tänä iltana on ilmeisesti kaikilla jäänyt alkutankkaus vähemmälle, koska baarin antimet kelpaavat taas kerran. Musiikki ei taas iske oikein kehenkään muuhun kuin Riinaan, jonka elämöintiin mustat miehet ovat tyytymättömiä, koska hän antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.

Jossain vaiheessa lähdemme koko porukalla Mao Ming Nan Lu:lle, joka pitäisi olla tosi kova bilekatu. Pääsemme kohteeseemme eli A-Void nimisen klubin toiseen iltaan. Eilen oli ollut avajaiset, joten missasimme ne ja nyt meno onkin ihan syvältä. Häröilemme pihalla ja hämmästelemme kun tällä kadulla ei oikeasti koskaan tapahdu mitään. Menemme hetkeksi Judy's Too:n jossa näemme ohimennen meidät hornaan neuvoneen jenkkimanagerin. Teppo ja Aki joutuvat vihdoin Ming Lee:tten eli prostituoitujen kynsiin:

- Hei, sinä näytät komealta.
- Joo, niin sinäkin kauniilta.
- Kiitos, ostatko minulle juoman.
- Juuei, ollaan tässä just lähdössä.
- Eikun voimme juoda sitä yhdessä täällä.
- Juuei, on tässä vähän kiire. Zaijian!

Vanha tuttu kukanmyyjä poika tulee taas riivaamaan meitä, mutta tytöt ostavat hänelle koiranlihatikun ja poika joutuu söpöytensä takia myös usealle filmirullalle. Sen jälkeen poika alkaa taas myymään ja onnistuukin lopulta myymään koko satsinsa Piritalle. Tulemme siihen tulokseen että tälle kadulle ei enää tartte tulla ja menemme takaisin Windowsiin.
Säälittävä perääntyminen, mutta onneksi ilta on vasta nuori.

01.00 Pegasukseen vaihteeksi
Jossain vaiheessa Windowsin tarjoamat ravintola-annokset ovat humalluttaneet esim. Guido bastardon, joka viihtyy kovasti erään suomalaistytön seurassa. Pääsemme vihdoin asiaan ja siirrymme suoraan Pegasukseen, jossa on tuhottomat jonot. Elli vetelee oikeista naruista ja osa meistä pääsee takaoven kautta pikaisesti sisään. Aki ja Teemu jäävät jonoon ja pääsevät vasta aivan viimeisinä sisään kun viimeinenkin kinukki on päästetty heidän ohitseen. Vitutus-asteensa on jonkinmoinen kun tulevat sisään. Jokatapauksessa bileet on taas kovat ja DJ Gil soittaa mm. epävirallisen Kiina-tunnarimme "Sun is Shining". Joe pistää teknompaa väliin ja illan kruunaa aamu viiden paikkeilla DJ Fat Boy, lihava kiinalainen, joka pistää erinomaista techhousea, progehousea ja trancea tuutin täydeltä. Musiikki on taas ns. tarpeeksi kovalla eli lasit tärisevät pöydillä. Ahdistamme Davidia haastatteluun mukaan, mutta miestä ei saa millään alas tanssikorokkeelta. Sovimme näkevämme Mazzossa, johon siirrymme seuraavaksi.

Mazzo
Musiikkin on taas hyvää ja lattialla on reippaasti saippuanhajuista savua ja paljon ihmisiä, joista näkyy vain ääriviivat. Meininki on samanlainen kuin Lepakossa aikoinaan. Jossain vaiheessa kaikki muut lähtevät saattamaan väsähtänyttä Guidoa kotiin ja Teppo jää yksin setänä heilumaan. Teppo viihtyy hyvin mm. Coco-transun ja sen 80-pornotähden näköisten kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa elämää suurempi kiinalainen kyselee että haluatko kiinalaisennaisen. Kieltäytymisen jälkeen paikan nais-DJ pahoittelee tapahtunutta.

10.30 Wo qu xuexi
Teppo tekeekin kotiinpaluun myöhäisyysennätyksen palatessaan puoliyhdeltätoista kampukselle, puhuttuaan ensin koko matkan kiinaksi taksikuskin kanssa mm. kuskin vanhemmista ja ammatista ja kerrottuaan olevansa suomalainen vaihto-oppilas joka opiskelee "Internettiä" ja työskentelee "tietokoneella". "Nyt menen nukkumaan" viimeistelee Teppo keskustelun.

- Tep