08.33 Myöhässä
Aki sammuttaa aamuvirkkuna horkassa 07.45 soivan herätyksen ja poijaat vetävät tyylikkäästi sikeitä, kunnes Elli-maamaa paukkaa ovelle mekastamaan, että koe on alkanut jo 3 minuuttia sitten. Sillä lailla hampaita ei tarvii enää pestä vaan ksylitol-purkka riittää aamuvalmisteluiksi ennen juoksemista 4 kerrosta alaspäin. Luokkaan on ahdettu kaikki ja mm. Teppo joutuu häröpaikoille luokan eteen opettajan ja Riinan väliin. Maikat häipyvät kuitenkin vähän väliä käytävään kikkailemaan ja teemme koetta tuskissamme. Teppo kuvaa lennosta luokassa koetta ihmetteleviä ihmisiä. Kyösti kirjoittaa isolla paperiin että "Bu mingbai, zaijian" eli "en ymmärrä, näkemiin" ja muutenkin ihmisten ilmeet ovat äimäisiä. Tämä ensimmäinen koe on nuoremman keskusteluopettajan tekemä, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi ihan yllättävän vaikea. Palauttelemme kokeet kuitenkin jossain vaiheessa. Hetken välitunnin jälkeen on vanhemman maikan kokeen aika. Jakaudumme kahteen luokkaan. Koe on hieman helpompi, mutta silti tyhjää jää itsekullekkin reippaanlaisesti. Elli kysyy luovasti opettajalta mitä joku sana tarkoittaa ja saa myös vastauksen. Kokeen jälkeen opettajat juoksevat Koijanin perään, sillä hän on jättänyt lähes tyhjän paperin. Ilmeisesti opettajien täytyy saada kaikki läpi. Käytävässä maikat kertovat Koijanille vähän että mitä mihinkin pitäisi laittaa ja kuumottavat muista oikeita vastauksia. Tilanteesta selvitään jotenkin ja itse sankari on vaan sitä mieltä, että on tämä ihme maa.

Korean
Pääsemme korealaiseen syömään. Juttujamme kuunneltuaan hmiset yrittävät viestittää että meidän pitäisi ehkä nukkua enemmän kuin 3 tuntia. Ruoan jälkeen Teppo menee läheiseen VCD kauppaan ostamaan japanilaisia sarjakuvia. Tunnin valkkauksen jälkeen juuri kun parhaat on valittu alkaa myyjä nuorukainen avautumaan kiinaksi että yksittäisiä kappaleita ei saa ostaa. Noniin. Ei muuta kuin kaikki uusiksi. On pakko valita lyhyitä sarjoja, mikä kaventaa valinnanvaihtoehtoja, sillä parhaat amerikkalaisitta piirretyt ovat vähintään 30 kappaleen erissä. Pakko tyytyä enemmän japanilaiseen kieroon koulutyttöelämään ja isosilmäisiin kiekkoapelaaviin pygmi-hahmoihin. Lehtiä luetaan suomalaisittain lopusta alkuun päin, mutta tarinat ovat niin sekavia, että ei edes selviä pitäisikö kenties kuviakin katsoa alhaalta ylöspäin. Teksti on tietysti japaniksi. Mutta hienoa taidemateriaalia ja innoitusta niistä silti saa kyllä vaikka mihin. Ei silti ihme että kampuksen japanilaiset ovat niin sekaisin jos ovat kokoelämänsä tälläisiä lueskelleet. Ainakin tuntuvat tosielämässä yhtä hyperaktiivisilta kuin kuvien hahmot.

Uni
Koitamme nukkua. Nukahtamiseen menee pari tuntia, mutta lopulta se onnistuu.

Jin Mao
Vihdoin pistämme puvut ja parhaat päälle ja lähdemme kohti Kiinan korkeinta rakennusta Jin Mao-buildingiä. Emme yllättäen pääse sinne minne haluisimme eli italialaiseen ravintolaan 54 kerroksessa vaan 56 kerroksessa olevaan japanilaisiin Kobashiin. Ellin sisko Meimei kertoo meille miten mitäkin pitäisi syödä, onhan hän ollut vuoden japanissa vaihdossa. Ruoka onkin ihan hyvää, joskin välillä todella ihmeellistä. Guidon puheentunnistus ei ole enä päällä vaan vetää heti kiellon jälkeen vihreää juurimyrkkyä suun täyteen. On meinaan niin tulista että siinä jää chilit toiseksi. Ei se mitään tilanteesta selvitään kumminkin. Aikamme kikkailtuamme käymme mm. vessassa, jossa palvelijasetä avaa käsienpesuun hanat, pumppaa saippuaa käsille ja lopuksi sulkee hanat ja antaa vielä pyyhkeen. Muutenkin valkomarmorinen vessa tyydyttää käsityksemme ihan kivasta vessasta.

Osa ihmisistä luovuttaa ja lähtee kohti Windowsia, kun ei päästä 88 kerroksen näköala mestoille. Guido, Katja, Riina ja Teppo sen sijaan lähtevät tavoittelemaan 87 kerroksen Cloud 9 clubia, onhan päällä sentään kovimmat business & corporate kuteet. Tytöt feidaavat viimeisellä ovella about 100 Yuanin sisäänpääsyyn, mutta poijjaat kokevat paikan must elämykseksi ja siirtyvät sisälle. Näköalat ovatkin aivan eri luokkaa kuin 30 kerrosta alempana, tosin nyt ollaan jo kaupungin päällä leijuvan savusumun tasolla. Ehkä siitä tulee nimi Cloud 9. Onneksi 10 min päästä sumu yhtäkkiä häipyykin ja kaupunki levittäytyy tosissaan alamme. Tiet ovat valoisia matoja, mutta autoja ei enää erota. Tunnelma on todella rauhallinen ja rentouttava. Musiikkia ei itseasiassa oikein edes kuulu vaan on hämyisää ja seinät kaartuvat makeasti päälle. Mesta on muutenkin sokkeloinen ja tarjoilijar johdattaa ympäri paikkaa. Drinkit on Helsingin hinnoissa ja lopulta niistä unohdetaan jopa pyytää rahaa. Palaamme alas ja lopulta kampukselle palattua kuulemme että Windows oli taas pantu poliisin toimesta kiinni.

- Taipuu