Matkajärjestelyjä
Lähdemme Elli-äidin kanssa kaupungille kulttuurituntien aikana, mutta koemme, että koska ajamme yhteistä hyvää, voimme tehdä niin hyvällä omalla tunnolla.

Ensin juna-asemalle bussilla ja lipputiskille. Henkilökunta on v-päistä ja väittää vaan että mitään lippuja ei ole mahdollista saada enää lauantaille. Ei hardseat, softseat, hardsleep eikä softsleep paikkoja. Päättelemme että tässä täytyy olla jotain mätää ja tajuamme mennä vieressä olevaan hotelliin, josta olemme kuulleet huhuja. Sieltä löytyykin yllättäen uusi lipputoimisto, jossa puhutaan jopa englantia kivasti ja henkilökuntakin on mukavaa. Vain pienen säädön jälkeen saamme 8 softseat paikkaa lauantaiksi. 12h junamatka odottaa. Huhhuh. Päivä näyttää vielä hyvältä.

Seuraavaksi menemme Tiibet-matkoja myyvään toimistoon, johon Elli ja Guido ovat olleet kovasti yhteydessä hyljättyään toisen "toimiston" epäluotettavana. 7000Yuanilla on luvattu 9 päiväinen Tiibet-matka ja olemme jo fiiliksissä hapenpuutteesta ja ruoasta jota ei pysty syömään ja auringon aiheuttamista palovammoista ohuessa ilmassa. Yllättäen myyjä sanookin että ei olekaan laskettu loppuun ja menee vielä hetki. Noniin! Hinta nouseekin 10000Yuaniin silmänräpäyksessä ja lähdemme kiitämään saman tien paikasta. Täällä ei voi luottaa mihinkään! Ehdimme jo pari kerrosta alaspäin kun ukko juoksee perässä ja huutaa Elliä. Kunnon vedätysmenetelmällä yrittää myydä meille matkaa 7000:lla, jos menemme itse yhteen välissä olevaan kaupunkiin ja liitymme siellä kiinalaiseen seurueeseen. Tosi nerokasta, koska lennot ekaan kaupunkiin no 3000 joten siitä tulisi taas 10000. Sillai. Näkemiin. Elli on ihan hajalla kun ei päästä Tiibettiin ja yritämme parhaamme mukaan piristää häntä, mikä vaatiikin paljon kikkailua. =)

Menemme viimeiseki Pudongin puolelle Jin Mao buildingiin, jossa yllätykset jatkuvat. Ruoka on luvattu kabinetissa 150Yuanilla ja nyt se nouseekin lennosta 300Yuaniin (260mk), minkä tiedämme olevan välittömästi liikaa suurelle osalle porukastamme. Itse päätämme kyllä tulla vaikka kirveellä tänne syömään koska mesta on aivan loistava ja laatu ja fiilis vaan huokuu paikasta. Mutta sekin suunnitelma menee siis käsille. Loppupeleissä päätämme siirtää ruokailua jonnekin pidemmälle tulevaisuuteen.
Parturi
Iltasella uskaltaudumme vielä parturiin, koska tukkamme ovat kasvaneet kovasti. Teppo on tosin ainoa, joka on tosissaan kasvattanut omaa jolo-panttivankipartaa, mutta sitä ei ajeta vieläkään, vaikka syytä ehkä olisi. Parturissa saamme normaalit pitkään kestävät hiusten pesut ja hieronnat tytöiltä, tosin ei ihan niin hyvät kuin viimeksi ja sitten guru-blondattu-pitkätukka-pienileuka-mies leikkaa tukkamme vuorotellen. Hän on selvästi the leikkaaja, koska paikan muut tyypit seuraavat tarkasti vierestä mitä oikein tapahtuu ja kyllähän kädet heiluvatkin lennokkaasti. Mies on myös äärimmäisen tarkka ja leikkaa särmästi. Saamme selitettyä käsimerkein haluavamme samanlaiset tukat mutta tosi lyhyet ja sekin menee jopa perille. Lopuksi taas eri mies laittaa hiuksiimme geeliä ja lakkaa ja saammekin oikein hienot tukat. Illan kunniaksi käymme syömässä Mäkissä Big Mac-ateriat. Ja todella, se maistuu ihan samalle kuin Suomessa. Tosin muistamme heti, ettei se nyt Suomessakaan niin hirveän hyvää ole. =) Paikallinen tuli-kana-hamburger on paljon parempi. No ei voi mitään. Palattuamme kampukselle saamme tytöiltä paljon sympatia pisteitä, koska näytämme kuulemma söpöiltä poikasilta. Täytynee käydä useammin parturissa.
Illalla pohdimme uusia suunnitelmia ja tulemme siihen tulokseen, että menemmekin alunperin Nopan venäläisiltä kuulemalle Hainanin ranta-saarelle, jossa on 7km rantameininki, joka on kuulemma pidempi kuin yksikään Hawain rannoista! Huhhuh. Yksi kappale rantalomia tähän väliin ei kyllä haittaa ollenkaan. Aijjaijai. Myöhemmin kuulemme että reissun hinnaksi tulee vaan joku 2000-3000Yuania eli oikein hyvä. Matka täytyy vielä jonkun käydä varaamassa.

- Taipuu