The official kuvauspäivä 1
Aamulla kuolleina väsymyksestä Tai Ji tunnille tarkoituksena haastatella Tai Ji-guru-opettajaa videoprojektiamme varten. Ensin vaan kameroiden saaminen viivästyy koska Mr. Chen jonka piti ne meille antaa on jossain. No hänkin tulee jostain ja saamme pidäteltyä maikkaa siihen asti paikalla. Noniin. Kiinameininki jatkuu. Ukko vaan väittää että ei pystykään tulemaan mihinkään kuviin ilman pomonsa lupaa, vaikka tämäkin piti olla sovittu. Tuska-warrior. Eihän siinä sitten mitään kuvaamme kampuksen lähistöllä mm. liikennehärdelliä ja saammekin oikein hyvin kuvattua ja monenlaista kuvaa.

Käymme välillä lekottelemassa puiston nurmella, kunnes tapaamme Mr. DeLingin, joka johdattaa meidät taksilla Tiger Lee nimisen maalarin luo. Kämppä onkin hieno ja videohaastattelukin menee hienosti kun ukko kertoo koko stoorinsa kertaseisomalla nähtyään kysymyksemme vain kerran. Hen hao. Lisäksi ostamme 3 tiikerimaalausta yhteensä 1600Yuanilla (1200mk) ja annamme ns. "mutkan kautta" hänelle lahjaksi Finland Panorama kirjan, jossa on hienoja maisema kuvia Suomesta. Olemme tyytyväisiä panokseemme.

Palaamme kampukselle lataamaan kameran akkuja. Ainoa ongelma on että kämpästä on mennyt sulakkeet, joten akut ei lataannu ja kannettavatkaan ei saa ruokaa. Myöskään musaa ei kuunnella. No onneksi Masan huoneessa toimii sähköt sillä välin kun käymme avautumassa alakerran "englantia puhuvalle" naiselle. Aika pian ukko tulee korjaamaan valojamme. Onneksi saamme ennen lähtöä selitettyä että ei kun sähköt ei pelitä. Kaupunkin tuntuu olevan täysin tukossa kun linjuriauto on maantien ässänä hajonnut pahaa paikkaa keskelle tietä ja kukaan ei pääse ohi. Kävelemme painavan kameran ja jalustan kanssa pitkälle etsimään taksia. Semmoinen löytyykin, mutta kinkkipariskunta kiilaa ohitsemme ja suomalaisen avautumishuudon alkaessa vaan hymyilevät ja lähtevät taksilla. Eivät osaa raukat oveakaan sulkea ja Guido joutuu auttamaan. Persaakeletana.

Ehdimme juuri ajoissa Hotelli Hiltoniin, jossa seuraava haastateltava eli Jazz-legenda Coco piti olla treeneissä. Hän saapuukin hetken päästä taksilla paikalle. =) Ei se mitään, hän vie meidät syömään paikalliseen pikaruokalaan, jossa herkullimmaksi osoittautuu loistava sipulileipähässäkkä, jota Teppo ja Guido tilaavat jopa lisää. Sitten taksilla mutkien kautta Reijin Hotellin puistoon kuvaamaan haastattelua. Yllätys sekään ei käy koska henkilökunta vaatii kolmetuhatta (3000) Yuania tunnin kuvauksesta puistossa. Edes siistit suomalaiset käyntikorttimme eivät auta asiassa. Päädymme tekemään haastattelun teinimeinigillä kadulla niin että Aki pitää kameraa maantasossa ja kävelee takaperin ja Teppo haastattelee Cocoa lennosta. Suunnitelma onnistuukin täysin yli odotusten, ainakin kameran etsimestä jälkikäteen katsottuna. Lopuksi Coco lähtee seuraavaan meettiin Jin Mao builingiin, jossa joku TV-kanava on juuri aikomassa haastatella häntä myös. Unohtaapa kuitenkin hienon digi-videokameransa meille, jonka Masa kuitenkin sankarillisesti palauttaa juoksemalla taksin kiinni.

Lopuksi kuvailemme Nanjin Lu:lla neonmainoksia ja People's Squarella hienoja taloja ja puistomeininkiä. Hienoa on ja olemme taas tyytyväisiä panokseemme. Paikat, varsinkin jalat, rupeaa kyllä hajoamaan täysin päivän kävelystä ja kamojen kannosta, joten palaamme vähitellen kampukselle.

Koijarit tulevat huoneeseemme surffaamaan. It's a hard day's night, joten nakitamme heidät hakemaan meille alakerran kioskista yhdet kylmät kaljat palkaksi. Tarkoitus on mennä aikaisin nukkumaan, huomenna kouluun ja sitten rauhoittua ja valmistautua luultavasti HYVIN rankkaan matkaan Keltaisille vuorille, jonne siis lähdemme lauantai aamulla varhain. Elli onkin käynyt puolestamme Carrefourissa hankkimassa meille mm. leipää ja juustoa vuorimatkalle evääksi ja myöskin Masalle ja itselleen rehelliset pitkät kalsarit, koska perillä sataa kuulemma lunta. Kovat jätkät on tosin onneksi varautuneet tähänkin jo etukäteen.

- Tep