4.30 Kohti kotoa
Perverssiin kellonaikaan puhelimet alkavat piippailemaan herätyksen merkiksi, ja vaivalloisesti vääntäydymme ylös. Eilinen kiipeily ja hotellihuoneiden kylmyys painaa, mutta onnistumme saamaan ryhmän ulos ja taksiin ajoissa. Taksin lämmitys on järjestetty kätevästi tuomalla pakokaasu sisään autoon. Matka on aika hiljainen, ei ollenkaan raptorin lausuntaa tai muuta vastaavaa huvitusta, vaan ihmiset lepuuttavat silmää kunnes kaarramme aseman pihaan. Raitis ilma on siistiä

Siirrymme suoraan lippuja ostamaan, ja yllätys yllätys, kun paikalla ei ole huijaavaa kiinalaismiestä, saamme kuulla että soft seatteja on vielä vapaana 7 kappaletta. Seuraa ongelmatilanne, koska seurueessamme on kahdeksan ihmistä. Ratkaisemme tilanteen ostamalla kuusi soft-paikkaa ja kaksi hardia, ja arvomme liput. Voittajiksi selviytyvät Elli ja Masa, 11.5 tuntia kovilla penkeillä. Siirrymme nuudelikaupan kautta odotushalliin odottelemaan junaa. Kiinalainen jonotuskulttuuri näyttää huippuhetkensä, kun porttien auetessa koko halli ryntää ulos. Ulkopuolella katsomme kolmevuotiasta lasta joka itkien selviytyy ihmismassan läpi... sairasta, juna ei kuitenkaan lähde ennenkuin kaikki ovat kyydissä.

7.35 - 12 tunnin päässä Shanghai
Elli ja Masa nousevat "karjavaunuun" ja muu seurue kävelee pehmeille penkeille junan loppupäähän. Välissä on 4 vaunua. Sovimme, että soft seattilaiset tulevat hakemaan Masan ja Ellin jos soft-vaunussa on tilaa. Hard seat osasto on kauhea, penkit on nihkeää keinonahkaa joka kymmenen minuutin kuluttua on hiostanut kaikki ruumiinosat läpimäriksi. Juna nytkähtää liikkeelle, ja Matti & Elli sektori on jo ihan hajalla. Jokaisessa penkkissä istuu kolme henkeä vierekkäin, ja edessä istuva nainen viihdyttää kaikkia sylkemällä auringonkukan siemenistä kuoria pöydälle.

Muutaman minuutin kuluttua pelastus saapuu, kun Teemu tulee ja kertoo että Soft seat -vaunussa on vielä tilaa. Elli ja Masa pakkaavat tavaransa ja siirtyvät vaivihkaa pehmeille paikoille. Vaunujen välissä on vartijoita, mutta ne eivät uskalla sanoa mitään, ihmettelevät kyllä kovasti. Masa ja Elli istuvat vapaille paikoille ja käyvät nukkumaan, sillä kukaan ei luultavasti uskalla herättää nukkuvaa länsimaalaista.

Muutaman tunnin kuluessa junavaunu alkaa täyttyä ikävästi, ja lippuja/paikkoja tarkastava täti alkaa hermoilla vaunussa. Masan ja Ellin edessä istuva mies kuitenkin selostaa tarpeen vaatiessa jotain, ja pummit saavat pitää paikkansa toistaiseksi. Muut suomalaiset pelaavat korttia ja ottavat rennosti ... Neljän tunnin rikollisen toiminnan jälkeen lipputäti tajuaa että ketkä ovat väärillä paikoilla, ja varsin nyrpeän näköisenä häätää Matin ja Ellin takaisin oikeille paikoille.

1200 Hei, täällähän voi olla!
Masa ja Elli siirtyvät siis paikoilleen. Vaunu on suhteellisen tyhjä, tosin lattialla on yksi kana muovipussissa. Juttelemme vieressä istuvien ihmisten kanssa pakolliset "olemme vaihto-oppilaita suomesta" ja "emme ymmärrä juurikaan kiinaa" -jutut, ja löydämme myös yhden englantia puhuvan ihmisen. Yllättävää kyllä, hard seat puoli ei olekaan nyt niin tuskaa kuin aluksi tuntui. Luksus puolella ehti sopivasti nukkua ja syödä, ja hard seat puolella on sopivan viileä kun kaikki ikkunat saa auki. Ehkäpä tästä vielä selvitään...

Matka etenee rattoisasti, Masa ja Elli toteavat kaiken olevan ok, paitsi hieman hiostavat penkit. Avoin ikkuna kuitenkin kompensoi tilanteen siedettäväksi kunhan välillä käy jaloittelemassa. Myös siisteys on parempi, koska kaikki roskat heitetään ikkunasta ulos. Pian ensimmäiset soft seatilaiset, Anne ja Guido, saapuvat meitä moikkaamaan ja ovat heti valmiita vaihtamaan paikkoja kun huomaavat kuinka viileää kakkosluokassa on. Soft seat puoli on täyteen buukattu, eikä ikkunoita saa auki. Lämpötila alkaa olla lähempänä neljääkymmentä ja vessa haisee pahalta... Arpaonnella kakkosluokkaan päätyneet eivät kuitenkaan luovuta paikkojaan, ja Anne ja Guido palaavat takaisin pätsiin viihdyttään tarpeeksi viileydessä.

15.00 Juna kääntyy, hyvästi viileys
Väliasema Nanjing pilaa luksusviileyden myös hard seat puolelta, koska ikkunan ilmavirta ei enää tulekaan suoraan naamaan. Soft seat osastolla on kuulemma aina vain kuumempaa myös, ja kaikki tahtovat vaihtaa paikkoja vuorollaan. Masa ja Elli pitävät kuitenkin paikkansa, vaikka juna alkaa tulla aivan täyteen kun lähestytään Shanghaita. Kana sentään jäi pois junasta...

19.00 SHANGHAI RAILWAYSTATION!
Hurjan ja hikisen kahdentoista tunnin jälkeen saavumme lopulta kotipysäkille. Olo on suhteellisen ryytynyt, ja viimeisillä voimillamme raahaudumme taksiin ja suoraan korealaiseen syömään. Kaikki ruoka maistuu taivaalliselta kolmen päivän instant-nuudelin jälkeen, Elli tosin joutuu odottamaan tuplasti kauemmin kuin muut kun tarjoilijatyttönen heittää muna-tomaatit pitkin lattioita / tepon reppua.

20.00 Suihku ja unta
Suihku pelastaa olotilan ja päätämme rentoutua hieman, selviteltyämme ensin hieman Hainan -lomamatkan sotkuja. Jatkoa seuraa taas huomenna...

- massa