06.30 Ylös
Teemu ja Teppo heräilevät Keltaisilla vuorilla tottuneesti kämppiksinä ja valmistautuvat aamupalalle. Ulkona on taas tuulista, mutta ei sentää sada tai mitään.

Seitsemältä syödään aamupalaa, jossa on mukana mm. mautonta paikallista puuroa eli vettä ja riisiä. Suosikeiksi nousevat muoviin pakatut hampurilaiset, paistettu kananmuna ja länsimaalainen Danone jugurtti. Pöytäämme ei tule tarpeeksi jengiä, joten suomitytöt vetävät napaansa muidenkin ruokia. Sitten paikalle singahtavat yliaktiiviset japanilaistytöt touhuamaan, mutta emme jää katselemaan mitä heille enää jää ruoaksi. 07.30 pitäisi bussin lähteä ja suomijengi onkin valmiina, mutta muita saa taas odottaa. Lopulta pääsemme liikkeelle puolituntia myöhässä.

Ajelemme toiseen kaupunkiin, jonka nimeä ei pysty muistamaan. Käymme jonkun kuuluisan ja kuopatun oopperalaulajan koti-temppeli-puisto-mestassa, jossa ihmettelemme, mikä tekee tästä naista esittävästä miesoopperistista niin ihmeellisen että on pitänyt moiset mestat rakentaa. Asiaan ei tule selvyyttä. Hullut japanilaistytöt kiipeilevät kiviä pitkin kultakala-altaan keskellä olevalle patsaalle hillumaan ja muut ottavat kuvia.

Sen jälkeen suunnistamme jonnekin toiseen puistoon. Siellä ajellaan kahdella kivalla veneellä ympäriinsä ja katsellaan paitsi muovisia haikaroita, myös aitoja lintuja. Sää on liian pilvinen ja tuulinen, jotta olisi oikeasti tosi kivaa. Kiinalaista logiikkaa on, että miehet ajavat moottoroituja veneitä ja naiset soutavat yhdellä melalla kahdenkymmenen ihmisen lauttoja. Välillä vastaan tulee oopperalauttoja, jossa kovasti meikatut miehet ja naiset hoilaavat jotain ja soittavat kummia soittimia. Ihan siistin näköistä sinänsä. Välillä rantaudutaan ja käytössä on taas minuuttiaikataulu, jonka puitteissa ei ehdi paljon kisaa pidempää sanaa sanoa kun taas mennään. Mutta annas olla jos menet eri veneeseen kuin tullessa. Kinkkien pasmat menevät ihan sekaisin ja joudut vaihtamaan venettä. Onko sillä nyt mitään väliä missä on jo pääluku vaan täsmää. No taas päästää liikkelle vaan parikymmentä minuuttia myöhässä. Venäläiset naiset ovat ostaneet muovailuvahamieheltä hauskoja vahaeläimiä, saa nähdä pysyvätkö ehjinä Siperiaan asti.

Rantaudumme taas. Teppo ja Guido etsivät ruokaa ja vessoja. Vihdoin saadaan koiranlihatikkujen kopioita, jotka eivät ole juuri mistään kotoisin. Puolalainen Robert, kanadalainen kiinalaisen näköinen Albert ja yksi venäläinen poika keksivät rahastuskeinon. Huutelevat kovaan ääneen kiinaksi ohikulkeville kiinaturisteille että "1 Yuan, 1 Yuan" mikä huvittaa useimpia, mutta monet menevät ansaan ja saavat ottaa pojista ja itsestään kuvan yhdellä Yuanilla. Kaverukset aiheuttavat kovasti naurua toilailuillaan, mutta ansaitsevat silti jopa 12 Yuania.

Ruokailun kautta palataan noin kahdeksaksi kampukselle aikaisemman 16.00-17.00 arvion sijasta. Teppo on tajunnut rueta syömään Zyrtecciä ja nuha on häipynyt allergisena pois jo aikaa sitten. Eihän shanghaissa mitään kasveja ole mistä voisi tulla siitepölyä, toisin kuin täällä maaseudulle missä jo kovasti kaikki paikat kukkii.

21.00 Annen läksijäiset
Guido ja Anne ovat löytäneet toisistaan rakkauden ja ovat meidän kaikkien mielipari, mutta Anne on ennen reissua mennyt sopimaan itselleen aikaisemman kotiinpaluun jo tiistaille, joten päätämme pitää hänelle läksijäiset. Huristelemmekin takseilla Badlandsiin, jossa olimme aikoinaan pelaamassa biljardia meksikolaisruoan merkeissä. Mukaan liittyy hurjan näköinen elokuvagansteri Tanzaniasta, joka on ahdistellut keskiviikon suomalaisillasta lähtien Katjaa. Iskee vielä pöytäämme, mutta Elli on nakittanut kaikki pojat Katjan suojaksi. Jossain vaiheessa mies taitaa tajuta mistä on kysymys, kun emme tuntii puhu sanaakaan englantia vaan syömme vaan hyvää meksikolaisruokaa ja naureskelemme suomeksi. Miehelle ei kelpaa kuin kahvi kunnes poistuu ja ilmoittaa tulevansa Windowsiin, mihin mekin olemme menossa seuraavaksi.

Windowsissa porukkaa yrittääkin ostaa taas baaria tyhjäksi ja istuskelee pihalla olevissa tuoleissa. Sitten siirrytään kohti A-Voidia (luoja tietää miksi), jossa on ranskalaishuhun mukaan pari ulkomaalaista soittamassa tänään. Perillä A-Void ei taaskaan innosta juuri ketään, joten häröilemme tyhjän päällä, kunnes tajuamme vihdoin mennä perinteiseen Pegasukseen. Meno onkin taas kova ja kaikilla on hauskaa noin puoli kuuteen asti aamulla, jolloin päätämme alkaa siirtymään kohti Mazzoa. Paikalla on Cocokin, jota lupaamme nähdä perillä uudestaan.

Mazzossa raikaa taas tutusti psy-trance ja jengiä on joraamassa hyvänlaisesti. Itse kikkailemme kuitenkin varmaan tunnin pihalla odotellen Tai Ji-ihmisiä ja auringon lämmittävää vaikutusta. Sisällä on liian kuuma. Välillä jorataan kovasti. Kymmenen maissa tajutaan, että Hainanin hotellit pitää maksaa tänään ennen kahtatoista ja lähdemme etsimään automaatteja. Niitä löytyy kin hetken perästä, mutta Katja ja Aki lähtevät jo kotia kohti. Koijani huvittaa loppua porukkaa uskomattomilla tarinoillaan Suomen maaseudulta. Ylivieskan pahojen poikien seikkailut lokkien, haulikoiden ja poliisien värittämässä maailmassa naurattavat meiltä vedet silmistä. Aurinkokin paahtaa jo kovasti ja ostamme parimetrisen sokeriruo'on välipalaksi. Järsimme sitä kuivan suihkulähteen reunalla auringossa, kuuntelemme basson jyrinää ja kiusaamme Koijania. Paikalla on vielä Masa, Riina, Koijani ja Teppo.

Joskus yhdentoista-kahdentoista maissa palailemme kampukselle rahoinemme. Menemme puistoon, jossa Kyösti ja Nopa jo ottavatkin aurinkoa. Haemme kaupasta vettä ja jäätelöä ja liitymme seuraan. On todella kuuma. Riina ajaa Teemun ja Kyöstin varjoon tai sisälle, koska he ovat jo perinteisen suomalaisen punaisia. Teppo makaa X-asennossa viltillä ja syö jäätelöä. Lopulta vain Riina ja Teppo jäävät jäljelle, kun ihmiset siirtyvät palaneina sisälle. Heidän palatessaan on selvää että myös he ovat palaneet, mutta pakko on nukkuakkin joskus, joten pari tuntia menee kuin siivillä.

- Tep