Korjaillaan asioita
Päivän agenda on pelastaa Guidon Shit Pottiin unohtama kamera, ostaa silkkiä ja vaihtaa Shanghai-Peking-välin lentoliput pari päivää aikaisemmiksi, jotta ehtisimme olemaan paluumatkalla Suomeen vielä 4 päivää Pekingissä nykyisen kahden sijasta. Pelkkä Kiinan muurilla käynti kuulemma vie noin pari päivää nimittäin. Kaupungissa sataa koko päivän enemmän tai vähemmän ja on muutenkin ankeaa. Koska tytöt on päästetty suunnittelemaan matkareitti silkkitorille, menemme ensin vaikeasti bussilla paikkaan X, josta kuitenkin otamme taksin itse torille aikamme sompailtuamme. Näin varmistamme myös sen että kaikki eksyvät toisistaan. Poikaporukka alkaa olemaan jokseenkin varma, että tytöillä on aivot alkaneet toimimaan kiinalaisten lailla.

Silkkiä
Jossain vaiheessa lopulta törmäilemme toisiimme katetulla silkkitorilla. Tytöt opettavat, että oikea silkki palaa sytkärillä poltettaessa aivan hienoksi pölyksi, joka katoaa käytännössä ilmaan ja haisee lähinnä palaneelle hiukselle, joten olemme valppaina huijareiden varalta. Yleisesti tuntuu, että kukaan ei meitä uskallakkaan huijata, koska silkin aitous verrattuna muovipohjaisiin feikkeihin on niin helppo testata. Tytöt eivät saa oikein minkäänlaista silkkikauppaa aikaiseksi toisin kuin pojat jotka innostuvat silkin pauloihin. Master of silkinosto-tittelit meneein Guidolle (15 metriä) ja Tepolle (19 metriä).

Jakautuminen
Huomaamme, että päiväsaika alkaa loppumaan, koska taksien saaminen yhtä ihmistä isommalle porukalle on tälläisessä sateessa on lähes mahdotonta, koska yhtäkkiä kaikki paikallisetkin ovat alkaneet käyttää takseja. Elli lähtee viemään silkkejämme kampukselle sadeturvaan, Masa ja Guido lähtevät pelastamaan kameraa Shit potista yhdellä taksilla ja Teppo ja Aki lähtevät etsimään lentoyhtiön pääkonttoria, koska Nanjing Lu:n toimistosta ei kuulemma kiireen takia päästy puhelimella läpi pääkonttoriin ja muuten ei voi lippuja vaihtaa. Niinpä niin. Odottelemme taksia sateessa varmaan puoli tuntia. 4 kinkkiä ohittaa meidät reippaasti taksi jonossa. Alkaa vituttamaan ja kiilaamme lopulta yhteen taksiin juoksujalkaa ja pääsemme matkaan. Sade senkun yltyy, mutta lopulta pääsemme konttoriin ja lippujen vaihto 17. päivälle onnistuukin yllättävän keppoisasti. Paluumatkalla toisella taksilla tapahtuu taas kummia. Taksin viereen alkaa puskemaan saatanan kallis valkoinen Lexus limusiini vilkku päällä. Tietenkään kuski ei anna minkäänlaista tietä pitkään aikaan, mutta jossain vaiheessa Lexus puskee väkisin eteen ja huomaamme, että siinähän on hätävilkut päällä. Vierestä löytyy yllättäen vielä toinen, mutta musta Lexus, jossa on myös aivan täysin mustat ikkunat ja myös hätävilkut päällä. Kuski ei meinaa taas antaa millään tilaa, mutta Lexuksen kuskilta palaa hihat ja pistääkin yhtäkkiä poliisipillit päälle limusiinista. Taksi kuski säikähtää ja Lexus saa äkkiä tilaa. Päästyään eteemme autoilta loppuu kiire ja aikansa siinä kikkailtuaan siirtyvät pari kaistaa oikeammalle ja jäävät sinne. Taas kerran: mitä tässä maassa oikein tapahtuu? Pääsemme kuitenkin takaisin rauhassa.

Illalla tehdään varmaan jotain kivaa, mutta valitettavasti kukaan ei tunnu muistavan mitä.

- Tep