14.30 Aikainen herätys
Eilinen on taas vaatinut veronsa ja nukuksimme pitkälle päivään. Jossain vaiheessa Taija käy oven takana nakuttelemassa että nettiin pitäis päästä, mutta emme jaksa edes ovea avata, huutelemme vaan. Akilla on vasen simä tulehtunut ja turvonnut melkein umpeen, mutta ei tunnu missään.

Päivästä ei muistu mitään mieleen
Varmaan juuri mitään ei tapahtunut.

22.00 Hardcore cafe Rotterdam
Pieni ydinjoukkomme päättää lähteä syömään Hard Rock Cafeeseen. Akilla on edelleen pink-eye ja Tepolla on mennyt oikea korva tukkoon kaikista ruumiin aukoista puskevasta räästä johtuen ja se on kipeä. Hänet saadaan kuitenkin Buranan ja suostuttelun voimin mukaan. Guido bastardo sen sijaan missaa viimeisen vapaan iltansa Shanghaissa jäämällä huoneeseensa nörtteilemään. Hänellä on nimittäin viimeisenä Shanghai viikonloppunamme täällä sekä perjantaina että lauantaina duunia jonkun ravintolan edessä. Pitää seisoa siellä kiltissä ja mainostaa viskiä. Rahaa tulee kyllä hyvin. Saapa nähdä jättääkö kuitenkin tekemättä vai ei. Ulkona sataa kovasti mutta Aki toteaa perikiinalaisesti että sateenvarjot on kapitalisteille ja sitten menemme ulos sateeseen seisomaan.

Taksi tuo, taksi vie. Perillä syödään makoisaa ja kevyesti kallista ruokaa, jota on kuitenkin keskimäärin riittävästi, koska joillakin on mega-annos ja joilllakin taas kevyehkösti. Kaljaa on edullisinta ostaa kannuissa, tosin silti se on kallista, 155 Yuania neljän lasin kannu. Välillä tulee rockia kovalla levyltä ja loppuillan soittaa taas talon bändi jossa on joku sekarotuinen nainen ja kinkkimies. Vetävät menossa olevan Hard Rock Beach party seasonin (or whateeveer) kunniaksi hyvää 60-luku rokkimenoa ja olemme täynnä ruuasta ja kaljasta ja muutenkin tyytyväisiä oloomme. Jossain vaiheessa hittipotpuri kääntyy kuitenkin 90-luvun jenkkilistamusan puolelle ja sitä RnB paskaahan meistä ei kukaan halua kuunnella, joten siirrymme äkäisesti tien toiselle puolelle Windowsiin. Matkalla ostetaan aulasta pakolliset Hard Rock Cafe Shanghai paidat. Aki yllättää ja ostaa kaksi erillaista. Miksi?

00.30 Pegpegpegasus
Masa lueskelee jostain tempaisemastaan Quo-lehdestä että tänään on Pegasuksessa joku englantilainen sikaniska soittamassa. Hiihdämme paikalle taksilla ajoissa tällä kertaa niin ettei tarvitse sotia jonoissa tuulimyllyjä vastaan. Paikka on taas haulikolla täyteen ammuttu ja on AIVAN HELVETIN KUUMA. Ilmeisesti sen takia, että 50 Yuanin lipuista huolimatta paikka on hetkessä niin täynnä että sisään ei päästetä enempää jengiä ja alakerran pääovi on sen takia kiinni ja ilma ei vaihdu kuin alitehoisten ilmastoini piippujen kautta.

Törmäilemme jatkuvasti tuttuu ruotsalaispoikaan ja heitämme sille läppää. Ukko on varmaan parimetriä pitkä, tuhottomasti pumpannut rautaa ja näyttää naamastaan niin perusruotsalaisen ja pääkallon risteytykseltä, että voi luoja. Yllätys yllätys, äijällä onkin nykyään Pegasuksen paita päällä ja on hommissa pokena/turvamiehenä täällä. Valittaa vaan jatkuvasti että on tyylsäää. Mitään ihmeellistä ei tapahdu. Onneksi saa sentään katsella kauniita tyttöjä ja saa vielä palkkaakin hän kuitenkin toteaa.

Yhden maissa alkaa englanninelävä soittamaan ja onhan mies hyvä. Loistavaa miksausta ja kunnon tykitys progehousea paahtaa korvien täydeltä. Setti rakentuu ja rakentuu kiihtyen välillä acid-tsirpitykseen ja tasaantuen taas hitaasti grooviin jumitukseen ja puputukseen. Kolme tuntia menee lattialla käytännössä putkeen. Paikalliset jortsumestarit tulevat katsomaan mallia tanssista ja pitävät Teppoa englantilaisena. Sitten vedetään samaa kuviota lattialla ja välillä tarjotaan vettä ja välillä paperia että saa naamansa pyyhkiä, kun on niin törkeän kuuma.

Biitille ei näy loppua, mutta joskus neljän maissa Aki ja Teppo taksiutuvat nukkumaan, koska taudit painavat. Masa ja Elli päättävät vielä singahtaa Mazzoon.

- Taipuu

Lähtö Guiliniin ja jännitys alkaa jo taksimatkalla. Moottoritie rautatieasemalle onkin suljettu ja joudutaan kiertelemaan ruuhkaisia pikkukatuja, naputellaan kelloa ja yritetään ilmaista vain kiinaa puhuvalle taksikuskille että juna lähtee kohta ja olis kiire.. Keretään siinä hässäkässä kuitenkin junaan ja edessä on 16 tuntia hard seateilla. Asemilla pysähtymiset ovat jännittäviä. Ensimmäisellä pysäkillä vaunuun hyppää kinkkimies ja alkaa huutaa jotain aivan hullun lailla. Ihmiset nousevat seisomaan ja paikalle ilmestyy nainen, jolla on harmaa pyykkisaavi täynnä grillattuja kanankoipia. Nainen kävelee vaunun halki ja ihmiset rohmuavat kanoja, mies rahastaa perässä ja sitten jatketaan matkaa. Seuraavalla pysäkillä ikkunoista hyppii sisälle pikkupoikia, jotka juoksevat vaunujen halki ja keräävät mukaansa jokaisen pullon minkä näkevät (myös meidän finnishtee pullon, josta nostamme metakan, mutta pojat ovat jo menneet). Kolmannella pysäkillä kyytiin tulevat kaupustelijat, jotka kävelevät eestaas vaunuja koko loppumatkan kaupitellen vettä, purkkaa ja pahoja kiinalaisia snakseja. Ilta saapuu, pylly puutuu ja kohta kaikki nukkuvat ihan sekaisin, toiset penkkien alla lattialla, toiset siinä päällä vaikka miten päin ja hyvin mahdutaan.

- Lili