Tuska
Yö on hirveä. Nukuttua ei saa kun peiton alla on liian kuuma ja ilman sitä kuitenkin kylmä. Aamulla pääsemme kuitenkin toisille tunneille. Ne ovatkin kertaustunnit ensi maanantain kiinankielen lopputenttiä varten. Tämä näyttää ihan läpihuuto jutulta - not. Joutuu jossain välissä vielä kovasti lukemaan, harmi vaan että kiirettä pukkaa hirviän paljo.

Tuliasia
Teppo ja Aki lähtevät Nanjing Lu:lle tuliaisostoksiin ja muut vanhaan kaupunkiin. Tavarataloista jo melkein ostetaan pienenpienet Sonyn MP3-soittimet, mutta päätetäänkin odottaa Suomeen, että saadaan 96 Megatavun versio. Matkaan tarttuu muuten kauheatmäärät tavaraa, jotka eivät millään tule mahtumaan matkalaukkuihimme. Itse asiassa tämä tulee olemaan suurin ongelma. Ei pysty ostamaan kaikkea mitä haluisi, koska matkalaukun painorajat menee nytkin jo yli, puhumattakaan tilan puutteesta. Kaduilla ja kaupassa Teppo herättää suuresti huomiota tummassa parrassaan ja blondatussa tukassaan. Kun Akin kanssa ostetaan vielä uudet aurinkolasit on Ultimate-Coolness-look taas päällä. Ihmiset naureskelevat ja osoittelevat ja moikkailevat ja kyselevät tukasta ties mitä. Nauramme takaisin ja palaamme kampukselle taksilla (yllätys).

Puistossa
Katsellaan puistossa korttia pelaavien suomalaisten kanssa Hainan-valokuvia ja annetaan puistomummolle valokuva itsestään ja meistä tietokoneen ääressä. Mummo jolkottaa Shanghain murretta niin että kukaan ei todellakaan tajua mitään paitsi että hauskaa on. Mummo bongailee meitä kuvista ja nauraa hulluna. Lopulta siirrymme sisätiloihin. Pitäisi tehdä turkinpippureista ja Finlandia-vodkasta "salmiakkikossua" jossain välissä.

- Tep

Salmiakki-Finlandia
Teppo on säästänyt koko hemmetin kolme kuukautta yhtä pussillista turkinpippuri-karkkeja. Muussaamme ne kaljapullolla ja kaadamme kattilaan. Perään hieman vettä pullosta ja kaasuliekki päälle. Teppo toimii salmiakki-kokkina ja Koijani kaataa valmiin keitoksen vakain käsin Finlandia pulloon. Ei muuta kuin pullo koijareitteiten jääkaappiin ja isolla porukalla katsomaan VideoCDltä Jim Carreyn "Me, Myself & Irene". Filmi onkin oikein yllättävän loistava, tosin osa hyvyydestä saattaa mennä yleisössä kiertävien kolmen Finnish Tea pullon piikkiin. Salmiakki-Finlandiakin kaivetaan esiiin ja se onkin vielä parempaa kuin kaupasta ostettu. Jos joku tunnustaisi olevansa tamperelainen sanoisi hän samalla varmaan "Ai että!" tai "Mua miällyttää!". Elokuva kestääkin pitkälle iltaan, niin että voimme siirtyä taksilla suoraan Windowsiin. George kiittelee viimeisestä ja illassa alkaa olla todellista viimeisten hetkien kaihoa. Mutta ainoastaan hetkeksi, sillä vilkkaat keskustelut ulkomaalaisten kanssa tuovat hyvää mieltä. Riina on saanut reilusti oman osansa Finnish Teastä ja on myös sitä myöten vilkkaasti liikenteessä.

Pegasus ongelmia
Kolmen jälkeen Pegasukseen on taas mahdotonta päästä sisään vaikka kuinka yritämme vetää kaikista mahdollisista naruista. Ilmeisesti jonkun lain mukaan kahden jälkeen ei vaan voi päästää ketään sisään. Kiroilemme pihalla, mutta kuinka ollakkaan Elli-Mama saa meidät taas takaoven kautta sisään. Iso porukka rynnii vaivihkaa sisälle baariin, jonka oletamme olevan aivan täynnä. Mutta paikka on yllättävän tyhjän tai ainakin tilavan oloinen normaaliin verrattuna. Pystyisi jopa liikkumaan, mutta jotenkin fiilis on kuollut ja musiikki on aivan liian kovalla, eikä oles jotenkin tällä kertaa kovin inspiroivaa. Viiden maissa viimeistään siirrytään kohti Mazzoa. Yllätys.

Mazzo massive
Mazzossa raikaa erittäin hyvä psy-trance ja Hardfloorin acid-musiikki vuorotellen ja fiilis on korkealla. Loppupeleissä vietämme kuitenkin koko aamun puhuen paikallisen Mei mein, jenkkiläisen lastentarhaopettaja miehen ja australialaisen häröilijän kanssa. Pohditaan kuinka jenkkilä on maa jossa kapitalistinen yhteiskunta on mennyt liian pitkälle. Esimerkiksi loistavasta maasta pitäisi ottaa Suomi. Lopulta jenkki alkaa hehkuttaa Nokian puhelimia ja olemme tyytyväisiä suomalaisuutemme. Aamumme kestää taas yhteentoista asti, jolloin lähdemme terassilta kampusta kohti. Aurinko porottaa jo aivan sairaan kuumasti ja elämä on hyvää. Harmittelemme vaan että emme päässeet Cocon kanssa jatkoille, ilmeisesti koska joku henkilö ei halunnut ulkopuolisia bileisiinsä. Kyseessä olisi ilmeisesti ollut ns. chuzuqizhe-meininki. Ehkä he ajattelivat että olisimme ruenneet sikailemaan, mutta miten se olisi voinut olla mahdollista - mehän olemme varsin herkässä ja tiedostavassa tilassa aina aamu yhdeltätoista. =)

- Tep