18.00 Herätys
Keskimääräinen herätysaika meille yön enemmän ja vähemmän yksinäisille laivoille on kuuden aikoihin iltapäivällä. Masa selkiytyy korealaiseen aamupalalle. Tytöt ovatkin siellä jo toisella aterialla tänään. Aki on seikkaillut aamusella McDonaldsiin ja Teppo hakee kaupasta nuudeleita. Ilta on valmiiksi pimentynyt, joten se siitä päivästä sitten. Aki huomaa, että aika hyvin on niinku vuorokausirytmi saatu käännettyä täysinpäinvastaiseksi kuin keskivertoihmisellä. Kuulemme Jenkki-Lindseyltä, että tänään olisi Suomi-USA jääkiekko semifinaali. Harmittavasti se on kello kolmelta yöllä, joten taitaa jäädä väliin. Kuulemme Trombi-Janin viime yön seikkailuista. Mies oli illalla ensin Windowsissa niinkuin kaikki muutkin. Seuraava herääminen on aamu kuudelta jossain päin Shanghaita, jossa Jani on kävelemässä kahden irakilaisen korston kanssa. Ovat kovasti menossa Mazzoon, jonne Jani kuulemma "osasi". Jossain vaiheessa on luovutettava kun hommasta ei tietysti tule mitään ja Trombi-Jani sanoo, että mennään sitten teidän mielimestaan. Kolme sankaria menevät irakilaiseen ravintolaan syömään aamuvarhaisella. Pöytään oli tuotu joku grillausjuttu ja sitten polkupyörän pinnoihin pujotettuja kanan paloja. Oli ollut koukut ja kierteet ja kaikki niissä pinnoissa. Sitten tikusta kiinni ja grillaamaan. Lopuksi Jani maksaa koko irakilaisporukan ruoat 40 Yuanilla. Olemme ihmeissämme että huhhuh mitä seikkailuja. Tosi asiallista menoa.

Guido ja Juho ovivahteina
Guido ja Juho olivat töissä eilisyönä. Ensin oli kierrelty koko kaupunki ympäri etsiessä mustia kenkiä, jotka firma maksoi. 700 Yuania! Sitten poijaat olivat seisseet englantilaisissa sotilaspuvuissa ja pitkissä hatuissa 2 tuntia miekat kädessä. Olivat olleet vaan jonkun kutsuravintolan ovella mainostamassa Royal-jotain whiskiä. Ihmiset olivat tuijottaneet ja tökkineet, mutta pojat eivät saaneet sanoa mitään. Hauskaa oli kuulemma silti ollut. Baarissa olisi ollut jotkut tosi Mei mei-jatkotkin, mutta poijjaat eivät liittyneet joukkoon sakeaan. Saivat parista tunnista 700 Yuania ja ehtivät vielä Windowsiinkin kikkailemaan hetkeksi.

- Tep

Viimeisen viikonlopun viimeinen päivä
Päivämme Shanghaissa alkavat olla luetut. Jäljellä on tosin vielä 4 päivää Pekingissä paluumatkallal, mutta sitä ei lasketa. Nyt on siis viimeinen viikonloppu Shanghaissa, koska ensi torstaina lähdetään jo lentokenttää kohti. Kun kerran jossain Windows-bileissä harmiteltiin että suru alkaa tulla sen takia, että kohta joutuu lähtemään, Guido sanoi viisaasti että se tuntuu vielä pahemmalta sen takia että nyt vasta tuntee kaikki ihmiset todella hyvin ja sitten joutuu lähtemään. Kaikki on keskimäärin tosi hyviä ystäviä keskenään ja yleinen meininki ja ilmapiiri on todella hyvä. Niin paljon kun Suomeen jo kaipaakin, tulee tätä porukkaa varmasti tosi ikävä. Enivei, surut sikseen, sille on aikaa myöhemminkin. Nyt lähdetään taas ulos yhdessä. Aki on master bastardo ja jää viettämään laatuaikaa kampukselle.

C's
Mennäänpä vaihteeksi normaalikuvioiden ulkopuolelle ja uuteen paikkaan nimeltä C's. Mesta on todella sokkeloinen, jostain talosta tehty paikka ja se muodostuu lähinnä käytävistä. Eva ja jotkut muut todella pitävät paikasta ja onhan se todella kotoinen ja mukava näköinen sinänsä, mutta muita ahdistaa kapeat käytävät joilta ei pääse pois ja kokoajan joutuu väistelemään jenkkejä jotka vaeltelevat ympäriinsä Britney Spearsia laulellen. Niimpä jakaudumme ja puolet porukasta lähtee kumminkin Windowsiin vielä "viimeisen kerran" tai jotain. Meno onkin sama kuin aina ja paikka on tosi täynnä, muttei niin yli täynnä kuin eilen. Kivaa on, mutta sitten musiikki katkeaa, eikä vaan tule takaisin. Ihmettelemme asiaa, mutta vaikka aikaa menee puolituntia/tunti, ihmiset eivät vaan lähde paikasta pois. Sisällä näkyy jotain härdelliä ja omistajanainen soittelee kiivaasti puhelimella ja Alagokaan ei näytä kovin tyytyväiseltä. Tapaamme Alagon ulkona hetken päästä ja hän on todella vihainen ja kertoo mistä ongelma johtuu. Nääsnääs Kiinassa on tää lahjontana tunnettu juttu. Windowsin porukat oli monta kertaa kutsuneet isot poliisipamput syömään kanssa, koska Windowsin ongelmana on se että siellä saisi olla vaan 50 ihmistä, vaikka tietysti siellä on varmaan 300 ihmistä vähintään. Lahjomalla poliiseja tasaisesti bisness kuitenkin pysyy toiminnassa. Ongelma tällä kertaa on että omistajanainen (kiinalainen) ei ollut suostunut, joten nyt on paikalle tullut poliisipartio joka on käskenyt lopettamaan musiikin. Pitkän ajan jälkeen nämä poliisit lahjotaan, mutta vähän ajan päästä tulee toinen partio joka tekee saman. Alago selittää että nainen lahjoi "huonosti" ja nyt jäätiin oravanpyörään koska poliiseja voi tulla vaikka kuinka pitkään, joten he eivät maksa enää. Olisi kuulemma kiinalaisen tavan mukaan pitänyt lahjoa tarpeeksi iso poliisiherra, joka sitten olisi suojellut paikkaa. Niimpä nyt kumminkin jonkun ajan päästä (mitä kaunista suomenkieltä!) vedetään mestasta valotkin pois ja jengi pihalle. Venailemme viimeisten juomien parissa pihalla odottamasas Guidoa ja Juhoa tämän illan sotamies-duunista takaisin. Samaan aikaan Windowsin tyyppien elämää coolimmat neekeriystävät saapuvat suunnattomalla afrikka-jeepillä paikalle. Miehillä on autossa sarvikuonopuskurit ja mä tapan sut ja sun norsut -asenne päällä eli suhteellisen suunnaton vitutus kiinalaista menoa kohtaan. Musiikki pauhaa autossa. Tulevat ulos pesäpallomailat käsissään aikeinaan vetää Shanghain poliiseja niinku hyvin pitkälle turpaan ja kunnolla. Häiskät uhoavat aikansa, mutta poliisi on lähtenyt, joten ukot pomppaavat takaisin autoon ja lähtevät kaahaamaan kaljapullot kädessään varmaan ajamaan poliiseja takaa. Autossa soi vaan jenkkiläisestä Cops-poliisisarjasta tuttu "Bad boys, bad boys, watcha gonna do, watcha gonna do when they come for you". Meno on ihan häiriintynyttä ja jälkikäteen ajatellen olisi voinut olla taas lähellä että mestoilla hengailleet PSB:n tyyppien oloiset kaverit olisi kutsuneet para-militäärijoukot paikalle pistämään mustaa miestä nurin rynnäkkökiväärillä. Otamme asiaksemme poistua paikalta tässä vaiheessa.

Californiaan vaihteeksi
Mutkan kautta osa päätyy kuitenkin Pegasukseen vaikka tänään piti mennä muualle, mutta Irmeli (Ellin tänne käymään tullut pikkusisko, eli meimei), Kyösti ja Teppo jäävät kuuntelemaan vanhaa tuttua DJ Andreaa, jota ei olekaan näkynyt pitkään aikaan. Meininki on loistavaa, mutta silti pisin aika käytetään Irmelin kuumottamiseen tarkoituksena kuulla mahdollisimman pahoja nuoruustarinoita Ellistä. Saldomme on aika huono mikä on valitettavaa. Joutuu ehkä keksimään itse. Kerromme huomisaamun äitienpäiväyllätyksestä, jota olemme suunnitelleet Ellille ja vannotamme että ei sitten saa kertoa, koska se menee pilalle.

- Tep