10.00 Koulun päättäjäiset
Käppäilemme porukassa ilman aamupalaa samaisen hotellin alakertaan, jossa jenkitkin asuvat. Juhlasalissa on U-muodossa paljon mukavia ja pehmeitä penkkejä, jotka täytämme sulavasti takaa aloittaen. Paikalla on paitsi lokaali valokuvaajamies, myös joku johtajanainen ja -mies, joiden kiinankielisiä puheita dormitorystä tuttu Mr. Ding (kösenytoli) kääntää meille yllättävänkin sujuvasti englanniksi. Pelkäämme pitkää ja vaivalloista tilaisuutta, mutta lopulta saamme todistuksetkin haettua ripeästi ko. henkilöiltä taputtaessamme toisille. Olo pitäisi olla kuin ala-asteen kevät juhlassa mutta ei kuitenkaan oikein ole. Juho pitää monisävyisen ja hienon kiitospuheen kiinalaisille, Kiinalle ja meille muille kiinalaisille, minkä jälkeen Elli tekee saman sortuen kyyneliin. Tunteet alkavat olla surullisen pinnassa yleisön joukossa, mutta onneksi Elli saa itsensä hallittua ennen kuin puoli salia olisi ollut kerrannaisvaikutuksen vallassa.

Suvivirsi
Jaamme vielä paikalla oleville opettajilla lahjoja ja sitten poistumme salista selaillen saamaamme, yllättäen punaista, kansiota jossa on todistuksemme. Saamme lisäksi tyylikkäähköt Shanghai University-kynät puukotelossa. Ulkona paistaa aurinko kovemmin kuin Suomessa ikinä koulun päätyttyä. Huomaamme, että vain yksi asia puuttuu täydellisyydestä. Siksi alammekin dormitoryyn takaisin laumana kävellessä laulamaan usean ihmisen voimin suvivirttä. 12 vuoden peruskoulun jälkeen sanatkin muistuvat lähes täydellisesti mieleen. On ihmeellistä.

Lahjontaa
Viemme tavarat sisälle ja muutaman minuutin päästä koko porukka on taas pihalla tyttöjen tekemät lahjapussukat mukana. Pihalla yllätetään kotineekerimme numero 1 eli Karim, jolle Teppo pitää kiitos puheen ja yllätämme hänet täysin lahjakasseilla. Kiitos vielä kerran kaikesta avustasi Karim. Sitten vaelletaan kohti katukeittiötä. Huhu kertoo, että katu keittiön aurinkovarjo olisi kait eilen tai jotain syttynyt palamaan ja mesta olisi siksi poissa kadulta. Emme siis voi antaa tuolle mukavalle perheelle lahjasäkkiä. Jätämme homman päivää pidempään jäävälle Juholle, joka tuonnee tavarat huomenna keittiölle. Sen sijaan korealainen ravintola on edelleen paikalla ja kutsumme ja saamme pienen suostuttelun jälkeen terhakkaan tarjoilijatyttösen ulos. Suuressa häröpallossa annamme tytölle lahjakassin ja hän kiertää onnellisena kättelemässä meidät kaikki. Kiitos sinullekkin (nimestä ei tietoa) kaikesta hyvästä ruoasta näiden kolmen kuukauden aikana.

Viimeinen ehtoollinen Shanghaissa
Koulu kutsuu meidät vielä viimeisen kerran juhla-aterialle koulun ruokalan ylimpään kerrokseen, jossa emme olekkaan aikaisemmin olleet. Kiinalaista ruokaa lappaa taas vajaa parikymmentä lajiketta, mutta eipä se nyt oikein enää jaksa niin innostaa kuin esim. tulopäivänä. Parempi olisi että istuisimme joka kokonaan Suomi-pöydittäin tai sitten puolet suomalaisia ja puolet kiinalaisia professoreja, mutta tietysti pariin pöytään eksyy yksinäinen seikkailija. Keskustelu ei oikein lähde rullaamaan kun kukaan ei tunnu jaksavan enää todistus kädessä kysellä mitään small talkia kiinalaisesta ruoasta esim. ja suomeksikaan ei kehtaa kokoajan puhua, ettei toinen ole ihan yksinäinen. Vaikka kuinka kysellään, että miksi Kiinassa on aina näin monta ruokalajia ja länsimaissa vain pari (joista täyttyy silti ihan erilailla) ei vastaukseksi saada kuin että "vieraanvaraisuuden merkiksi". Lopulta sinänsä hyvä ateria kuitenkin loppuu ja siirrymme dormiin pakkailemaan tavaroita huomista lähtöä varten. Osa lähtee Carrefouriin hakemaan viimeisiä herkkuja illan viimeisiä grillibileitä varten ja osa lähtee vielä viimeisille business luennoille kiitollisina kiinalaisille tästäkin järjestelystä.

Pakkaus
Kaikilla on tuska lentokoneiden aivan liian matalasta 20kg painorajasta matkalaukkujen suhteen. 3kk jäljiltä 20kg on aika naurettava painoraja kun jo pelkästään kiinalaista taidetta on ostettu kilo tolkulla, puhumattakaan vaatteista, patsaista ja ties mistä. Piritta sentään luopuu ideastaan tuoda ostamansa biljardipöytä Suomeen ja myy sen Karimille. Edelleen Piritan omistamalla ihmis-puntarilla mittaillaan paniikinomaisesti ihmisten matkalaukkuja. Kaikki tietävät, että sillä ei saa kunnolla mitään matkalaukkua mitattua, mutta kun jotkut laukut alkavat olla senkin mukaan semmosta 36 kiloa, alkaa tuskan hiki vähän nousta iholle varsinkin kun kuulemme dormi-huhuja viime vuoden vaihto-opiskelijoista, jotka olivat joutuneet ennen Finnairin konetta heittämään 9 kiloakin tavaraa pois laukuistaan, saadakseen ne koneeseen! No joka tapauksessa tässä vaiheessa on otettava riski, sillä ensin on kuitenkin China Easternin kone Pekingiin, ja se varmaan menee helpommin läpi. Laukut menevät kiinni kun niiden päällä istuu keskimäärin yksi nuori suomalaismies.

Bye bye Shanghai -party
Päätämmekin pitää grillibileet tällä kertaa dormin asfalttisisäpihalla, koska businessihmiset tulevat vasta seitsemänmaissa luennoltaan, jolloin on jo pimeää ja puistossa ei ole valoja. Grilli saadaan Arin toimesta jo tottuneesti sauhuamaan koko päivän ikkunastamme pauhanneen musiikin tahdissa. Jossain vaiheessa kotineekerit rientäävät apuun suurine kaijuttimineen ja pistävät koko sisäpihan raikumaan reggaen tahdissa. Illan kuluessa tietysti valtaamme musiikkilaitteiston Levottomat -elokuvan soundtrackillä. Se soikin sitten niin pitkään kun muistikuvat pystyvät kertomaan. Me teemme taas kokeneesti kaupan suurimmasta vesimelonista boolimaljan ja toisten Carrefourista hakemasta Finlandia-vodkasta ja kiina-viinistä boolia. Tytöt ahkeroivat kauheat määrät patonginpaloja, paprikoita ja muita grillitikkuun tungettavaa tavaraa. Ari toimii grillimestarina paistellen aivan eksellent-pihvit kaikille halukkaille ja makkarat vielä kaupan päälle. Dormitorystä kutsutaan mukaan juhlimaan kaikki vastaantulevat exhange studentit ja paikalle saapuu ainakin venäläisiä. afrikkalaisia, nepalilaisia, japanilaisia ja kiinalaisista ainakin Alex. Tytöillä on vihkoja, joihin saa kirjoitella viestejä ja muistoja toisistaan. Niitä täytetään enemmän ja vähemmän tärisevin käsin ja välillä tankataan lisää boolia ja käännellään grillivartaita.

Kahdentoistamaissa mustat miehet väsyvät ja sammuttavat musiikkikoneensa. Grillissä ja suomalaisissa on kuitenkin vielä puhtia, joten laitamme omat pikkukaijuttimemme neljännen kerroksen ikkunaan pauhaamaan ja pidämme dormin hereillä aina kahteen asti yöllä. Aamulla odottaa aikainen ja stressaava herätys lentokoneeseen, mutta teemme kaikkemme jatkaaksemme yötä loputtomiin.

- Taipuu