11.55 Shanghai Internation Airport
Aamulla koulun järkkäämät ilmastoidut minibussit hakevat meidät kohti lentokenttää. Toivomme vaan että mikään ei mene pieleen ja päädymme kahdesta lentokentästä esimerkiksi mieluusti juuri sille oikealle. Kaikki menee joka tapauksessa ihan hyvin ja pääsemme perille. Kentällä ensimmäinen ongelma on siis matkalaukkujen painot. Tarkkailemalla muita matkustajia, tulemme siihen päätökseen, että vaikka rajaksi väitetään 20kg jokaista ihmistä varten on lentokoneeseen varmasti varattu todellisuudessa joku lähemmäs 25-30kg, koska vaikka minkä kokoiset pakaasit menevät läpi niin kauan kun välissä on paljon kevyempiä laukkuja. Sijoitamme pikkulaukkuiset siis isompien väliin ja jännitämme. Menee hienosti, jopa 31,4 kg laukku menee läpi jos sitä ennen on juuri ollut joku 20 kiloinen. Sitten tulevat the master shoppaajat Eva ja Leena. Voi herra isä! Laukut painaa 34,4kg ja alkaa tulemaan jo ongelmia. Laukkua ei päästetä sisään, ennenkuin seuraavat matkustaja paukahtaa jostain paikalle jonkun 15kg laukun kanssa. Saved by the bell ja kaikki saavat laukkunsa koneeseen.

Seuraavaksi ihmetellään taas että mitenkäs käy käsimatkatavaroiden. Guido vetelee perässä yhteensä yli 40 kg käsimatkatavaroita (raja kait jotain 5kg oikeasti tällä yhtiöllä...). Mitään ongelmaa ei kuitenkaan yllättäen tule, paitsi turvatarkastuksesta, jossa Guidon takista löytyy yllättäviä möykkyjä. Ne ovat yhteensä varmaan useamman kilon yhteensä painavia punapuisia buddha-patsaita, joita henkilökunta koputtelee ja tarkastelee ihmeissään aikansa. Muutenkin Guidon paksu nahkatakki on muutettu kolmanneksi käsitavaralaukuksi. Viimeisenä tulee taas Eva, jonka repussa on epäilyttäviä pikkuisia pulloja. Ei muuta kuin reppu reippaasti auki. Henkilökunta puhkeaa nauramaan kun pohjalta tiukasti pakattuna löytyy useampi kappale parin markan kauheita riisiviinapulloja tuliaisiksi (soon to be ex-) kavereille. Muuten päästään suhteellisen kivuttomasti koneeseen ja matkaan kohti Pekingiä.

Peking
Meitä on siis matkassa 10 ihmistä. Osa lentää myöhemmin päivällä, osa tulee seuraavana päivänä, joku hullu (Juho) tulee junalla myöhemmin. Lentelemme China Easternin koneella Pekingiin ja Shanghai jää todellakin taakse. Sitä on edelleenkin vaikea tajuta. Pekingissä matkatavarat saadaan messiin ja poukataan pihalle etsimään jonkinlaista transportaatiota kohti "Pekingin Taideyliopiston vaihto-opiskelijoiden asuntolaa", eli tuttavallisesti dormitoryä tai dormia. Ensiksi löytyy 300 Yuanilla minibussi, johon emme ehkä edes tavaroinemme mahtuisi, mutta sitten onnistumme tunkemaan itsemme johonkin bussiin. Meillä on vain pari paikalliselle ohuelle paperille kiinaksi kirjoitettua osoitelappua, joiden oletamme kertovan tulevan majoituksemme sijainnin jollain tarkkuudella. Näyttelemme niitä kovasti kuskille ja muille paikalla oleville henkilöille ja paperilappu alkaa olla jo gammahajoamisen asteella. Bussissa mietitään että mihinhän sitä taas joudutaan. Ainakin hinta oli halpa. 16 Yuania (12mk) per naama + pari paikkaa matkalaukuille.

Dormitoryn etsintään
Meidät heivataan ulos bussista jossain. Ainoa maamerkki on Prime hotelli. Bussin piti kyllä viedä meidät ihan lähes perille tai jotain, mutta ei se ihan siltäkään näytä. On vaan monikaistainen tie, ohi vilistäviä autoja, törkeän kuuma, tuhottamasti puhaltava tuuli ja sen mukana silmiin pakkaantuva hienoinen hiekka. Laukkumme ovat käytännössä keskellä yhtä kaistaa ja siirtelemme niitä edes takaisin. Ahdistamme bussissa ollutta nuorta aurinkolasipäistä kinkkityttöä kertomaan meille missä asuntomme sijaitsee, sillä vaikka kentältä löysimme Pekingin turistikarttoja, ei meillä ole mitään havaintoa, missä päin ko. asuntola kartalla on. Tyttö näyttää vaan että tonne jonnekki ja vasemmalle, mutta kielimuuri on edelleen liian suuri. Jossain vaiheessa babe häipyy ja jäämme hämmästelemään hikipäässä. Yritämme pysäyttää takseja, mutta ne eivät pysähdy. Noin 6-8 kaistaisen tien ylikään ei pääse uskomattomien pakaasiemme kanssa. Jatkamme taksikuskien ahdistelua, kunnes niitä rupee pysähtymään. Parhaimmillaan saamme noin 3 taksia paikalle, mutta ennen kuin ehdimme pakata niihin mitään, osa karkaa jo matkaan. Uskomatonta meininkiä. Jatkamme sinnikkäästi näytellen osoitelappua kuskeille ja yrittäen ahtaa tavaroita autoon. Matkalaukut eivät yksinkertaisesti mahdu säälittävien Citroen-taksien peräluukkuun vaan ne on ahdettava takapenkille, jonne ne eivät myöskään meinaa mahtua. Missä ovat Shanghain tilavat Volkswagen Santanat kun niitä eniten tarvitsisi? Kaikesta yrityksestämme huolimatta saamme pariin taksiin ahdettua suurimman osan tavaroista ja 2 ihmistä molempiin. Loput lähtevät etsimään dormitoryä kävellen lähiseuduilta sillä loput taksit ovat taas sännänneet karkuun ilman kyytiläisiä. Taksit eksyvät tietysti heti toisistaan ja kiertelevät ihan miten sattuu. Kuskin kuumotus ja paperin näyttely ei tunnu toimivan, kun kuski vaan vaatii lukea jotain ihan muuta riviä kuin missä se osoite on. No lopulta ensimmäinen taksi pysähtyy jonkin portin eteen ja välittömästi laukkujen purun jälkeen karkaa horisonttiin. Ostamme puolitoista litraa vettä ja jakaannumme matkalaukkuvahtiin ja kyselysektorille. Hetken päästä selviääkin, että olemme oikeastaan ihan oikean talon edessä. Toista taksia ei vaan kuulu, mutta lopulta sekin poukkaa paikalle. Guido kuten muutkin alkavat olla jo ihan hajalla Pekingiin ja otamme hajoamiskuvia maatessamme matkalaukkujen päällä tuskaisessa hiekkatuulessa kirjoittaessamme kävelijöille epämääräisiä ohjeita tekstiviesteillä. Ohi kulkevalta kiinalaiselta selviää kiinaksi kysymällä, että ollaan yhden sairaalan lähellä, ja sitten alkaakin jo kävelijätkin löytämään kotiin pienen hakuoperaation jälkeen.

Dormitory
Hehhee! Jos luultiin, että Shanghaissa oli välillä vähän heikot olot niin nyt voi jo sanoa että "This is China!". Dormi on ihan kauhea. Hissillä pääsee välillä menemään jopa minne haluaa, mutta ainakin kerran se jumittaa kerrosten väliin kun lokaalit painelevat liian innokkaasti hissin nappeja. 2-6 kerroksissa on tyylikkäitä design-toimistoja, mutta niihin ei pääse ilman erillistä hissiavainta. Lisäksi paloportaissa on lukittu ovi 6-7 kerroksen välissä, joten noihin kerroksiin ei todellakaan pääse. Myöskään tulipalon syttyessä emme pääse täältä alas, sillä pojat ovat 7 kerroksessa ja tytöt kahdeksannessa. Hissillä ei pääse myöskään suoraan 7 kerrokseen vaan pitää ajaa ensin 8 kerroksen aulatiskin kautta ja portaita sitten kerros alaspäin. Kuten lukion ruotsinopettaja sanoisi, sehän on logiikkaa. Matkalaukkujemme kanssa saamme kyllä kerran armoa ja kinkkimies hyppää kanssamme hissiin. Aukaisee 8 kerroksessa hissin ovet ja laskeudumme yhden kerroksen verran hissin ovet auki. Aukosta näkyy hurjannäköistä hissikoneistoa, joita mies vääntelee käsin ja yhtäkkiä pääsemmekin hyppäämään 7 kerrokseen. Hississä on myös niin nopeasti sulkeutuvat ovet että muutamankin kerran hissistä purkautuessa osa porukasta jää vielä hissiin, käy hissillä ykköskerroksessa uudestaan, ajaa takaisin ylös ja hyppää vasta sitten ulos. Yllättävää kun kaverit häipyvätkin kuin yhtäkkiä selän takaa kuin tuuleen. No eihän siinä sitten hittojakaan. Dormissa ei todellakaan ole länkkärivessoja, vaan joudumme käyttämään paikallista maassa olevaa sissipaskareikää, jota leikkisästi kutsumme communication holeksi. Suihkut ovat kummallisia suljettuja koppeja, joissa vesi valuu norona putkesta päälle. Huoneessa on maailman ihmeellisimmät putki ja sähköjohtoviritykset, jotka risteilyvät ympäri huonetta hallitsemattomasti. Katossa on iso tuuletusropelli, jossa on 5-asentoinen nopeudensäätö. Yksi asento toimii.

Ensi kokemukset Pekingistä
Kävellen saapuneet, ovat ponganneet yhden korttelin päässä dormista ison kävelykadun. Siirrymme sinne suihkuttelun jälkeen. Tuulee edelleen hurjasti ja on vaikea nähdä kunnolla kun silmiin pakkaa hiekkaa. McDonalds löytyy heti nurkalta ja siellä syödäänkin välittömästi ja joka päivä Pekingissä oloajan ainakin kerran. Kaduilla on paljon ihmisiä ja tuntuu että täällä on tosi elämän English corner kokoajan päällä kun joka toinen kertoo olevansa taideopiskelija ja kyselee Suomesta vaikka mitä asioita. Länkkäreitä näkyy myös aika reippaasti. Etsimme kauppaa, josta saisi vessanpaperia communication holelle, mutta esim. suuren ostoskeskuksen kaupasta sitä ei löydy vaan vasta jostain syrjäkujalta. Ilta tulee yllättäen ja pääsemme ajoissa nukkumaan.

- Tep