(seuraavat tapahtumat tapahtuivat käytännössä joka päivä, joten niitä ei ole erikseen mainittu enää tämän jälkeen.)
Normaali päiväohjelma
Heräilemme yleensä joskus sopivaksi katsomaamme aikaan ja siirrymme yleensä suoraan rannalle ilman aamupalaa. Vesipulloja hupenee tasaiseen tahtiin. On ihan jumalattoman kuumaa ja kosteaa ja hotellin isäntä kertoo lämpötilan olevan 33 astetta. Riittää meille. Rannalla nautitaan todellisesta elämisen sietämättömästä keveydestä ja todetaan että yksi etelän matkan todellakin kruunaa tämän Kiinan reissumme. Otetaan aurinkoa, hikoillaan törkeästi, hypitään vaahtopäisiä aaltoja vasten kuin nuoret delfiinit ja nautitaan elämästä.
Jossakin välissä käydään yleensä syömässä kevyesti jotain vaikka väkisin, vaikka kuumassa ilmanalassa ei koskaan oikein nälkä olekkaan. Välillä kikkaillaan jotain tai uidaan ja paistutaan lisää. Iltasella syödään venakoiden opastuksella hienossa ravintolassa, jossa saadaan erinomaista ruokaa kolmellakymmenellä Yuanilla. Teppo alkaa olla aika heikossa hapessa jouduttuaan kuumeeseen, mutta sekin paranee myöhempinä päivinä ostettuamme katukaupasta antibiootteja. Masaa lentokoneessa vaivanneet poski- ja nenäontelot sen sijaan eivät enää tunnu tahtia haittaavan. Toteamme että telkkarista tulee noin 3 Kung Fu - elokuvaa päivässä englannin kielisillä teksteillä varustettuna.
Yleensäkin olemme iltaisin jossain ravintolassa ja illalla tehdään ristiretkiä Sanyan keskustaan etsien baaria jossa olisi jotain toimintaa, mutta yhtäkään ei löydy koko viikon aikana. Onneksi oma porukkamme on niin asiallista että bileet seuraavat vaikka minne. - Tep |
Kiinalainen aamupala on yhtä omituinen kuin kaikki muukin täällä.. Ruskeaa kananmunaa, jotain nuudelikeittoa, ihmekakkua ja lämmintä maitoa, onneksi on paljon evästä! Pakataan kamat, ollaan saatu Leenan kans myytyä ostamiamme vassapapereita muille matkaajille suhteellisen paljon ja kantamuksia on taas vain kolme kassia. Lähdetään katsastamaan Yellow Grane Tower kaikkien kamojemme kanssa ja annetaan kerjäläisille banaaneja ja vanhoja Pringlesejä lastin keventämiseksi. Towerilta otetaan taksi rautatieasemalle. Toinen taksi ajaa suoraan asemalle ja niin luullaan mekin ajavamme... Taas naputellaan kelloa koska jostain syystä jälleen on ruuhkaa, kello näyttää jo 14.30 ja juna Guiliniin lähtee 14.48. Koska Wuhanissa on vain noin 10 rautatieasemaa, emme huomaa kuin vasta asemalle saavuttuamme sen olevan väärä ja nyt iskee paniikki. Matka väärälle asemalle kesti noin puoli tuntia ja juna oikealta asemalta lähtee 15 minuutin kuluttua.. Selitämme asian kaikki yhteen ääneen ja kovaa taksikuskille joka ymmärtää tilanteen yllättävän nopeaan, laittaa hätävilkut päälle ja painaa kaasua. Ollaan jossain maaseudulla ja Lili huitoo ikkunasta mummoja pois tieltä ja latelee kaikki suomalaiset voimasanat ainakin kymmeneen kertaan muiden pitäessä penkeistä kiinni ja taksikuskin ajaessa kuin viimeistä päivää. Ei sitten keretty. Vaikka juostiin kaikkien jonottavien kiinalaisten yli ja exiteistä sisälle niin eivät päästäneet junaan joka oli sitten lähtenytkin jo 10 minuuttia sitten. Hetken mielen valtasi epätoivo, mutta onneksi eräs lipuntarkastaja puhui englantia ja lähti meidän kanssa vaihtamaan liput seuraavaan junaan. Saimme liput vaihdettua toiseen junaan joka lähti 23.50. Edessä oli melkein 9 tuntia odotusta jonka jälkeen 14 tuntia karjavaunussa ilman paikkoja tai yhtään mitään. "Matkanjohtaja" Juho oli jäänyt odottamaan eksyneitä lampaita ja hyödyntääksemme odotusajan lähdimme katsomaan kiinaksi dupattua jenkkileffaa, jossa James Bond oli pitkätukkainen intiaani, nam. Onnellisen loppukohtauksen jälkeen vaeltelimme Wuhanin katuja ja etsimme vappukoristeita. Löysimme nettiluolan, jossa meille tarjoiltiin kahvia ja Lili joi kaikkien puolesta useamman kupposen. Lähetimme Hainanilaisille ja muillekin tutuille tekstiviestejä ja palasimme hyvissä ajoin takaisin rautatieasemalle. Viisaina ihmisinä aloimme suunnitella junaan ryntäystä jo tuntia ennen junan tuloa mielessämme pieni ajatus mehdollisesti vapaista istumapaikoista. Porttien avauduttua huomasimme, ettemme olleet ainoat jotka aikoivat juosta junaan vaan mukanamme oli noin 500 kiinalaista. Valtava massa vyöryi junaa kohti, puristimme laukkujamme ja juoksimme minkä jaloistamme pääsimme ettemme olisi jääneet kiinalaisen jalkoihin. Junan ovesta tungimme itsemme sisälle, jonka jälkeen liikkumismahdollisuudet oli hyvin rajoitetut. On aivan uskomatonta kuinka monta kiinalaista voi mahtua yhteen junavaunuun! Pienen potkimisen jälkeen mahduimme istumaan vaunun lattialle kiinalaisten jalkoihin ja siinä liikkumatta jökötimme melkein viisi tuntia.
Tapahtui toisaalla:
Olimme Leenan ja Karin kanssa yhdessä taksissa, joka kerrankin ymmärsi paikan, jonne halusimme ja olimme sitten ajoissa juna-asemalla. Juho, Johanna, Hanna ja Sinikin tuli pian, mutta Taijaa, Liliä eikä Heidiä näkynyt. Alkoi olla tuskaiset paikat, kun kello oli yli 14.30. Juho käski meidän muiden mennä ja jäi odottamaan tyttöjä. Ennen junaan nousua, konduktöörinainen otti meidän junaliput ja antoi tilalle muoviläpyskät, joissa oli merkitty sängyn numero. Meillä oli liput softbedeille. Istahdimme kahteen hyttiin, kun konnarinainen tuli sitten molottamaan, ettemme olisi saaneet Leenan kanssa istua toisessa niistä. Me selitimme, että meitä tulee vielä viisi lisää, jolloin ne paikat täyttyisivät joka tapauksessa ja sitten voisimme vaihtaa läpyskät keskenämme. Kari tuli vielä viime hetkellä junaan. Kun selitimme konnarille neljän ystävämme puuttumista, huomautti se junan olevan jo liikkeellä. En ollut uskoa sitä, sillä olimme juuri astuneet junaan sisään. Juna lähtikin liikkeelle pari minuuttia etuajassa. Oli tuskainen olo, kun kaikki meistä eivät olleet matkassa mukana. Yritimme jo asemalla soittaa tyttöjen kännyköihin ja junassa sitten uudelleen, sillä Juho ilmoitti etteivät he olleet edelleenkään tulleet. Oli jo aika hätä ja huoli. Lopulta n. klo 15.15 tuli Juholta viesti, että taksi oli ajanut väärään paikkaan, mutta nyt tytöt olivat juna-asemalla. Meillä alkoi sitten tappelu siitä, kun meillä oli liput eri hytteihin, mutta olimme vallanneet kaksi itsellemme. Emme olisi saaneet olla niin, sillä Kiinan junissa paikat myydään uudelleen, ellei niitä ole lunastettu tunnin kuluttua junan lähdettyä. Saimme selvitettyä asioita, sillä joku reportteri China Dailystä toimi meillä tulkkina. Kiinalaisia oli siis tulossa hytteihimme. Sillä hetkellä emme olisi halunneet sinne ketään, mutta lopulta suostuimme (tai olisihan se ollut kuitenkin pakko) siihen, että toiseen tuli nainen ja toiseen mies. Ostimme vappukaljat, mutta menimme ajoissa nukkumaan, sillä junan tulo aika Guiliniin oli klo 5.20.
- Lili |
