Muut nukkuivat ajoittain, Lili, joka oli juonut runsaasti kahvia, yritti jutella kiinalaisten ukkojen kanssa mutta kielitaito loppui aina Women qu Guilin -lauseen jälkeen. Onneksemme yläpuoleltamme vapautui neljän hengen penkki ja onnistuimme valtaamaan sen suhteellisen helposti. Siinä sitten istuimme ja yritimme juoda asemalta ostettua vappuriisiviinaa, joka oli niin pahaa että jäi sitten juomatta. Yhtäkkiä Taija huomasi että vappuhan menee ihan perinteisissä merkeissä; on kuumaa ja pimeää, lattialla on ahdasta ja istumaan ei pääse, ihmisiä ei tunne ympärillään, vessaan täytyy jonottaa ja se on aivan sikamaisessa kunnossa, täysin kuin suomalaisessa baarissa vappuaattona!
Maisemat oli hienot kun aloimme lähestyä Guilinia, riisipeltoja ja sokeritoppavuoristoa. Aurinko nousi ja tajusimme että mehän näimme paljon enemmän kuin toverimme, jotka olivat matkustaneet ensimmäisen luokan tylsässä makuuvaunussa koko yön sikeästi nukkuen. Yhtäkkiä olimme jo Guilinissa, jossa meitä odotti tuttuja naamoja valmiina kuljettamaan meidän hotellihuoneisiimme.
Virkistäytymisen jälkeen lähdimme Taijan kanssa tarkastamaan Elephant Trunk Parkin, jossa hermot saivat vihdoinkin hieman levähtää (valokuvaavista kiinalaisista huolimatta) ja sitten syömään halpaan länkkäripaikkaan pizzaa, salaattia ja valkosipulileipää.
Nyt uni maittoi.
- Lili |
Konnarinainen räpsäytti hyttimme valot päälle klo 4.30 ja vaihtoi muoviläpyskämme takaisin junalippuihin. Olisimme halunneet käydä vessassa, mutta ne pysyivät kiinni ja mahdollisuus mennä vessan oli asemalla. Heti ratapihalla oli CITS=China International Tourist Service, jonka kyltissä luki Welcome to Guilin. Marssimme sinne selvittämään paluumatkan junalippuja, kyytiä Yangshuohon ja hotellia. Meillä oli yksi lappusista kinkkikirjaimin, jonka Kari oli jo hukannut. Hermot oli kaikilla kireällä. Kari löysi lapun, mutta virkailijat ajoivat meidät vaan "xiuxi, xiuxi!" odotushuoneeseen lepäämään. Kaikki kiinalaiset haluttiin palvella ensin, mutta mihinkäs meillä olisi ollut kiire klo 5.20 aamulla. Toimiston vessa oli taas aivan karmea. Ränni väliseinällä, ei ovia ja ulosteet rännistä ehkä liikkuivat, kun joku miesten puolella painoi(?) huuhtelunappia. Sen puolen ulosteet tulivat samaa ränniä, naisten puolen kautta. Kun myöhemmin Kari ja Johanna alkoivat asioita selvittämään, löytyi myös englanninkieltä taitava kinkki paikalle. Selvisi, että lautta Yangshuohon lähtisi klo 8 ja se olisi täynnä. Bussit täynnä, mutta taksilla pääsisi, hinta n.150-200RMB. Junalippuihin ja hotelliin sieltä ei kommentoitu mitenkään. Pyysimme toisen CITSin osoitetta, mutta sitä meille ei annettu, sillä emme asu Guilinissa! TOURIST SERVICE IN CHINA! Lähdimme ulos toimistosta. Juna-aseman ulkopuolelta ostaessamme karttoja, kimppuumme hyökkäsi mummoja kyselemään tarvitsisimmeko kyytiä Yangshuohon, 50RMB/naama. Kari oli jo lähdössä..! Meidän täytyi kuitenkin ensin selvittää hotelli ja lippuasiat ja päätimme muutenkin jäädä odottamaan perässä tulevia. Lähdimme kävelemään johonkin suuntaan ja kyselimme McDonaldsia. Tiellä oli hiljaista, vain ihmisiä matkalla töihin. Vettä alkoi satamaan. Ei olisi jaksanut kantaa reppua enää ollenkaan. Yritimme Leenan kanssa tinkiä sateenvarjoa, mutta säästä johtuen se oli hankalaa. Emme suostuneet maksamaan 30RMB, vaan kastuimme. Mäkkäriin oli pitkä matka, eikä matkan varrelta löytynyt sille vaihtoehtoja. Lopultakin pelastuskyltti häämötti, pääsimme lepäämään, vessaan ja aamupalalle. näkyi Centre Square, jossa tehtiin vappuvalmisteluja. Mentiin sinne pyörimään siksi aikaa, kun Kari ja Johanna lähti CITSiin. Lopulta "vappuparaati" alkoi, mutta oli todella laimea. Kiinalaiset yrittivät valokuvata meitä joka suunnalta ja muutama tuli jotain juttelemaan (=practise English). Lopulta Kari ja Johanna tulivat kertomaan meille hyvät uutiset: faxi ei ollut mennyt perille, meillä ei ollut Yangshuossa mitään hotellia eikä junalippuja Guilinista Shanghaihin! Nainen toimistosta oli kuitenkin järkännyt meille ti-ke yöksi viisi huonetta ja ke-to yöksi kolme huonetta Guilinin International Youth Hostelista. Lähdimme sitten sinne. Se oli hyvällä paikalla, Li Jiang-joen rannassa. Sisäänkirjautumislappuun täytyi olla tiedot passista ja viisumista. Mulla oli mukana vain passinkopio, ei mitään viisumi tietoja. Eivät olisi millään halunneet antaa asian olla, mutta lopettivat jossain vaiheessa asiasta jankuttamisen. Leenan ja mun huone oli 5. kerroksessa. Kun pääsimme sinne, ei ovi auennut avaimella. Olimme jo aivan puhki! Lähdin alas respaan selvittämään ja pyytämään jonkun tulemaan avaamaan oven. Ne vain siinä touhuili ja letvasivat meidän sisäänkirjautumislappuja. Lopulta saan yhden tytön mukaani, mutta se ei edes tule ovellemme vaan alkaa huutelemaan yläkertaan ja menee sinne sitten itsekkin. Myöhemmin tulee sieltä sitten siivoojan kanssa ja aloittavat oven avaus yritykset. Ei ne sitä auki saa. Meillä on lämmintä kaljaa mukissa ja istumme rappusilla seuraamassa. Viimein he luovuttavat ja saamme toisen huoneen, jossa on parisänky. Menen heti suihkuun, josta tulee aivan kylmää vettä. Virkistäytymisen jälkeen lähdemme koko kuuden hengen porukalla Elephant Trunk Parkiin. Se oli iso ja kiva paikka vaikka siellä oli krääsäkojuja ja kuvauta itsesi apinan kanssa 5RMB, tai jotkut maakuntahepeneet päällä 5RMB. Kiivettiin kukkulalle ja kierreltiin ympäriinsä vehreässä luonnossa. Sitten Juholta tuli viesti, että juna on pian perillä. Osa meistä lähti heitä vastaan, jäimme Leenan kanssa vielä puistoon.
- Miia |
