Totalitäärivaltiomeininki
Itse päivä etenee samaan malliin kuin muutkin, mutta alamme huomaamaan että jotain tapahtuu. Masa huomaa, että missä tahansa käymmekin, jostain ilmaantuu paikalle sotilaspukuinen mies, jolla on PSB:n eli Public Safety Bureaun merkki rinnassa. Lonely Planetin mukaan nämä ovat niitä jätkiä, jotka eivät varsinaisesti tee muuta kuin vakoileva kaikkia ihmisiä ja sitten kutsuvat paikalle sotilaat tai puolisotilaaliset poliisivoimat pistämään vähän porukkaa rynnäkkökiväärillä matalaksi, jos tuntuu on fiilistäkään vallankumouksesta tai jostain ryttyilystä. Olemmekin ihmetelleet, että näkyykö jenkkien vakoilukone-episodi täällä jotenkin.

Muutamana yönä käymme hotellin isännän kanssa kännäämässä kaupungilla kun hän pukkaantuu väkisin mukaan ja on ainakin kovasti humalaisen oloinen. Juomme ukon kanssa rannalla yhtenä iltana vielä pari punaviinipulloa vaarin jälkeen ja mies innostuu esittelemään juhlavaa marssitekniikkaansa, kranaatin heittämistä, rynkyllä ampumista ja ties mitä. Masa käy pusikossa kusella ja taas yhtäkkiä paukkaa paikalle kuin tyhjästä PSB-mies taskulampun kanssa joka tarkistaa että mitäs Masa siellä tekee. Alkaa olemaan aika ahdistavaa meininkiä. Ilmeisesti jokaista länsimaalaista on syytä epäillä vähintään jenkkivakoojaksi tai jotain.

Seuraavana aamuna Masa, Guido ja kumppanit lähtevät aikaisin aamu-uinnille rantaan. He yllättävät hotellimme vastapäisen talon alaovelta kaksi sotilasta rynnäkkökiväärit kädessä tupakalta. Miksi? Miksi säälittävällä hotellialueella seikkailee sotilaita aseet mukanaan? Välillä hotellissammekin näkyy sotamiehiä ja meininki jatkuu sunnuntai aamuna...

- Tep

Aikainen herätys ja lähtö river cruiselle Guilinista Yangshuohon klo 8.00. Neljän tunnin sikakallis risteily on hintansa veroinen; maisemat ovat upeammat kuin odotimme. Filmiä kuluu ja ennen Yangshuohon saapumista saamme vielä kinkkiruokaa river boatilla. Perillä odottaa turistihelvetti, jossa miljoonissa kojuissa myydään kaikkea mahdollista hinnalla millä hyvänsä. Ostelemme seinätaulurullahommeleita sikahalvalla ja Juho keksii ostaa itselleen riisihatun. Ainakin Juhon erottaa tästä lähin muiden seasta.

Emme halua mennä takaisin Guiliniin järjestetyllä kuljetuksella vaan liftaamme päivän päätteeksi paikalliseen bussiin, jossa tunnelma on jälleen tiivis. Lili istahtaa kiinalaisen miehen viereen, jolla on pieni tytär sylissään ja ei mene kuin hetki kun mies jo kysäsee että voisikohan Lili puhua tytön kans hieman englantia. No tottakai Lili alkaa höpötellä 5 vuotiaan tyttösen kanssa ja pian paikalla on toinenkin tytteröinen. Kun kaikki helpot lauseet on käyty läpi, naapurin täti kehottaa tyttöä sanomaan Lilille että I have a small nose and you have a big nose. Ja sitten halutaan ottaa valokuva isonenäisestä Lilistä pari pikkutyttöä sylissä ja iskä taustalla. Kaiken huipennukseksi tytöt esittävät Lilille englanninkielisen laulun ja Leena kuvaa videokameralla. Vihdoinkin ollaan perillä Guilinissa ja huomataan että aurinko alkaa laskea. Pikaisesti otamme bussipysäkiltä moottoripyörätaksin lähimmälle vuorelle, johon sitten kipuamme henkihievereissä nähdäksemme auringon laskevan vuorten taa. On kaunista, otetaan kuvia.

Ennen nukkumaanmenoa ne joilla on vielä muutama yuani jäljellä lähtevät shoppailemaan kaikkea krääsää. Koska poikien majoitusjärjestelyt toimivat jälleen täydellisesti, meillä on vain kolme huonetta seuraavalle yölle. Puolet porukasta nukkuu peitoista tehdyillä pedeillä lattialla.

- Lili