Yalong Bay
Päivän ohjelma eroaa lähinnä siten, että hurautamme taksilla Yalong Bayhin, joka on 7km pitkä hiekkaranta. On kuulemma pidempi kuin Hawajin yksikään ranta. Ja hienolta näyttääkin. Rannalle mennään hienon hotellin läpi jostain käsittämättömästä syystä. Täällä on sentään rantabaari, josta Aki, Teppo ja Trombi-Jani saavat kookosmaista eteläjuomaa. Hotellin henkilökunta yrittää ahdistaa meitä pois valtaamistamme aurinkotuoleista. Onneksi tyypit on länkkäreitä ja heillä on sentään jonkunlaista sopeutumiskykyä ja saamme mennä vähän reunempaan istumaan hotellin normaaliasiakkaiden tieltä.

Rannalla pojat rakentavat entistä ehomman hiekkalinnan edellisen kokeilun jäljiltä ja siitä tuleekin oikein hieno. Testaamme erilaisia arkitehtoorisia ratkaisumalleja ja lopulta keksimmekin hienot vallisysteemit niin että suuretkaan aallot eivät pysty linnaamme. Vieressä jenkkilapset alkavat matkimaan ja rakentavat jotain säälittäviä pikkulinnoja niin innokkaasti että unohtavat rantalelunsa jotka kelluvatkin pikkuhiljaa rantaa pitkin näkymättömiin.

Palattuamme hotellille kuvaamme puolialastomia vartaloita rasvauspuuhissa. Illalla käymme taas pyörimässä kaupungilla etsimässä toimintaa, mutta sitä ei edelleenkään löydy. Pidämme kuitenkin pieni muotoisia bileitä hotellissa ja ympäriinsä.

- Tep

Nousemme viiden maissa aamulla katsastamaan auringonnousun ja joudumme herättämään hotellin aulassa nukkuvat vartijat päästäksemme ulos. On niin sumuista ja pilvistä että auringonnousua ei näy. Hetkeksi takaisin nukkumaan ja sitten kamojen pakkaus. Ennen lähtöä osa porukasta päättää vielä nauttia kunnon länkkäriaamiaisen lähiravintolassa jonka jälkeen kokoonnutaan hotellin aulaan 12.00. Juho on jälleen myöhässä kaikkien junalippujen kanssa ja menetämme vielä viimeisen kerran hermomme. Taas vauhdilla rautatieasemalle, juna lähtee 12.50. Tällä kertaa kaikki matkustavat ensimmäisen luokan makuuvaunuissa ja tunnelma on vihdoinkin aika rauhallinen. Syödään nuudelikeittoa, pelataan juomapeliä juomatta jääneellä vappupullolla, toiset nukkuvat ja meno on rattoisaa. Käydään kurkistelemassa toisen luokan puolella ja keittiössä, mutta missään tunnelma ei ole niin katossa kuin karjavaunussa. Ilta saapuu ja Nukkumatti myös.

- Lili