Monkey Island (TM)
Lähdemme kohti apinasaarta, jossa asuu käsittääksemme yhtenä harvana paikkana maailmassa jotain damn Makaki apinoita 3500 kappaletta. Arvomme bussia Sanyassa ja lopulta pääsemmekin yhteen, mutta kuinka ollakkaan se vie meidät jonnekkin bussien hautausmaalle (parkkipaikka), jossa meidät ohjataan toiseen bussiin. Hieman on epäselvyyttä siitä että mitä oikein tapahtuu, mutta olemme luottavaisin mielin. Keskikokoisessa minibussissa on matkustajien määrä maksimoitu auton suuntaisesti kulkevalla lautapenkillä joka on sijoitettu keskikäytävälle. Maisemat ja vesipuhvelit vilistävät silmissä ja bussi huristelee jonnekin. Tiedämme että tällä bussilla ei pääse perille asti vaan lopussa pitäisi vielä järjestää joku taksi tjms. kuljetus itsesaarelle. Sitten kaappaammekin tämän paikallisen joukkoliikenteen yksikön omaan käyttöömme. Bussin kuskipoika ja rahastajanainen (äitinsä?) heittävät muut kiinalaismatkustajat autosta ulos ja mopotaksien kyytiin rahatukko kourassaan ja me jatkamme heidän kanssaan kohti apinasaarta. Hinnaksi sovitaan 250 Yuania tinkaamisen jälkeen. Olemme taas ihan äimänä ja naureskelemme, että kyllä Kiinassakin voi asiat järjestyä. Ei ihan heti taitaisi Helsingin paikallisliikenteen bussi heittämään ketään yhtään mihinkään vaikka maksaisi mitä. Eipä vissiin, pääsemmekin mukavasti perille saarelle vievän köysiradan alkuun.

Yli kaksi kilometrinen riippukeinurata vie meidät ikkunattomissa vaunuissa vauhdikkaasti meren, vuoren nyppylän ja veneissä asuvan kalastajakylän ylitse itse saarelle. Muutaman kymmenen metrin korkeudessa on mukava tuulenhenki ja maisemat hienot.

Apinat sikailee
Melkein heti saarelle päästyä alkaa apinoita ilmaantumaan. Jossain vaiheessa yksi kävelee päättäväisesti Teppoa kohti, hyppää ilmaan ja vie kädessänsä olleen Fanta-pullon. Sitten se juoksee pienemmän apinan kanssa kymmenen metrin päähän, puree muovipulloon reiän ja alkaa juomaan. Eihän siinä sitten hittojakaan. Muutenkin apinat on todella kesyjä ja vapaina ja niitä pääse katselemaan ihan läheltä. Koskea ei kuitenkaan saa elleivät ne itse koske. Pomppaavat hulluna karkuun jos niin tekee.

Välillä kiipeilemme kukkulalle maksimaalisessa kuumuudessa ja hiki lentää. Matkalla näkyy suunnaton buddha-patsas ja tuhottomasti isoja perhosia, jotka leijailevat nousevissa ilmavirtauksissa mutta apinoita ei täällä näy. Palailemme taas kukkulan juurelle juuri parahiksi alkavaa sirkusesitystä katsomaan. Showssa on mukana hikipäässä ja nenä-kidutus-rengas nenässään tepastelevat karhu, muutamia apinoita, jotka saavat aina välillä vähän piiskaa ja yksi hyvä kuntoinen vuorivuohi. Jotkut esitykset on jopa aika kivoja, mutta varsinkin tyttöjä ja Kyöstiä ahdistaa eläinten huono kohtelu. Näemme vielä toisen mukavamman esityksen toisessa katoksessa, jossa apinat mm. antavat avokämmenellä kouluttajalleen, heittelevät sitä pienillä puujakkaroilla ja muutenkin kikkailevat omiaan. Lisäksi parilla Yuanilla saa apinan kiipeämään käsiä pitkin syliinsä ja hengailemaan siinä hetken. Ötökällä onkin aivan hurmaavat pienet ja pehmeät sormet sekä käsissään ja jaloissaan. Yksi yrittää tehdä oikein pesän Riinan syliin.

Mukanamme saarella seikkaillut bussihenkilökunta raijaa meidät takaisin hotellille ja sovimmekin heidän kanssaan uuden matkan huomiseksi samaan hintaan. Illalla kännätään hotellin katolla.

- Tep

Herätään, pestään hampaat hotellista mukaan jääneellä hammasharjalla ja kuivataan kasvot salassa konnareilta hytistä otetulla tyynynpäällyspyyhkeellä. Taas nuudelikeittoa ja kohta ollaankin takaisin Shanghaissa. Koska Guilinissa ei ollut yhtään toimivaa pankkiautomaattia ja toiset ovat shoppailleet viimeistä yuania myöten, porukat keräävät kolehtia saadakseen kokoon taksirahaa. Meillä ei enää kiinnosta muut vaan otamme neljän jengillämme oman taksin yliopistolle. Sweet home!

Asuntolassa olleet kertovat että täällä on satanut vettä, ollut sähkökatkos koko viikon ja vettä ei ole tullut. Meillä oli ainakin hyvä reissu.... kaikesta huolimatta ;)

- Lili