09.00
Aamulla aikaisin bussi lähtee huristamaan meitä kohti uutta rantaa, jossa pitäisi olla hienoja isoja kiviä (?). Paikan nimestäkään ei ole oikein havaintoa, mutta kiinankieli-neroksi paljastunut Eva hoitaa asioita henkilökunnan parissa ja luotamme häneen. Perillä odottaakiin yllättäen merieläin show, lintupuisto ja akvaariomesta. Pistetään tytöt hienolle ja tulikuumalle rannalle lämpenemään ja kirmataan show alueelle halpojen lippujen oston jälkeen. Hauskat merileijonat heittävätkin hyvät showt pienois colosseumissa ja delfiinit vielä toisen shown siihen perään. Elukat on onnellisen oloisia, joten esitystäkin katselee mieluummin kuin apinoiden kuritusta.

Vesishown ulkopuolella pääsee istumaan merikilpikonnan selkään. Yksi iso eläin on kovin kärsiväisen oloinen kun sen päällä istumme kuvaa varten, mutta toinen vähän pienempi ja pirteämpi yrittää kovasti korokkeelta karkuun takaisin takanaan odottavaan altaaseen. Eläimiä vahtiva ukko nostaa kilpparin aina kova kouraisesti takaisin kunnes Riina ryhdistäytyy ja tönäisee kilpparin vesialtaaseen ennen kuin vahti ehtii tehdä mitään. Kilppari suihkii äkkiä altaan syvyyksiin, me hurraamme ja jatkamme matkaa kohti lintuaitausta.

Vapaana isossa verkolla katetussa tilassa onkin jos jonkin sorttista lintua strutseista riikinkukkoihin ja haikaroihin. Eläimiä pääsee myös lähelle ja on ihan hyvä meininki. Tila ei kuitenkaan jatku loputtomiin, joten käppäilemme todella huonolaatuisten akvaarioiden halki krokotiiliaitaukseen. Piruuttaan ovat kiinalaiset rakentaneet heiluvista laudoista Indiana Jones tyyppisen rakennelman missä on todella turvallisen oloista kävellä kun lautojen raoistakin näkee alapuolella hengaavia megaliskoja. 100 Yuanilla saisi ostaa sorsan, joka heitettäisiin veteen ja krokotiilit söisivät sen. Emme kuitenkaan tee niin vaan kävelemme ohi sorsakarsinasta, jossa eläimet kiljuvat nähdessään vilauksenkin ihmisestä.

Lopulta poistumme alueelta rannan puolelle, jossa Eva ja Elli ovat juuri aloittaneet kaahamisen vesiskootterilla. Eva vanhana motoristina ohjaa ja Elli roikkuu perässä. Sukeltelemme pohjasta simpukoita, heittelemme kookoshedelmiä ja palamme. Teppo on tehnyt paitsi itsestään (ja kookoksista) paitsi ihmislautan, myös elävän vesikellon saavutettuaan maksimaalisen auringon määrän olkapäillään. Aki taas on kellunnan mestari. Lähellä olevalta ostosrihkamaalueelta meinaa Teppo joutua ostamaan 10kg kiteistä kiveä tingittyään huvikseen sen hinnan 680 Yuanista 110:een, mutta onneksi nopea paikalta poistuminen auttaa asiaan. Emme lopulta päädy kivien luokse ollenkaan koska pääsy alueelle on maksullinen.

Sanyaan takaisin
Palailemme Sanyaan ja henkilökunta kyselee että mitenkäs me ollaan menossa Haikouhun takaisin sunnuntaina, mutta kerromme sen jo olevan hoidossa venakoiden kautta. Vetäydymme pienen tauon jälkeen taas rannalle, jossa pahimmit palaneet pitävät paidat päällänsä ja Trombi-Jani ja Teppo lähtevät kaahailemaan vesiskoottereilla. 150 Yuania 10 minuutista on aika paljon, mutta onpa kivaakin päästellä menemään aalloissa. Tepon härvelistä tosin loppuu bensiini, mutta vehjettä vaihtaessa menee aikaa ja lopputuloksena on pidempi hurjastelu. Vehkeetkin on aika hyvä, Jani arvioi hinnaksi Suomessa jotain 50000-70000 markan välille.

Illalla mennään syömään meriruokaa. Ravintolan edessä olevista vesialtaista saa osoitella sormella että mitä hirviötä haluaa syödä ja kinkkityttö punnitsee niille sitten vaa'alla hinnan. Ostamme simpukoita, katkarapuja, taskurapuja, karppia ja mureenaa. Alieniksi nimittämäämme sotilaskypärän näköistä örkkiä ja hummeria emme kehtaa ottaa kun ovat niin kalliita. Ruoka valmistuukin hetkessä ja on aivan erinomaisen hyvää, tosin Trombi-Janille se ei maistu. Ovathan örkit pahan näköisiä, mutta ateria on todellakin yksi parhaita tähän mennessä koko Kiina reissulla.
Venäläisilta
Päätämme menne venäläisten omistamaan Hello Barin iltaa istumaan ihan siitä hyvästä että ovat tehneet niin paljon hyväksemme. Meno onkin hurjaa kun ostamme baarista mm. Stolishnaja vodkat loppuun. Länsimaalainen taustanauhojen päälle soittava kitaristimieskin on taas paikalla ja intoudumme jossain vaiheessa iltaa oikein tanssimaankin porukalla. Ihmiset ovat loistavia ja meillä on oikein mukavaa. Lähtiessämme tarjoavat venäläiset meille vastakiitokseksi shampanjaa.

- Tep

Tosi bileet
Pääsemme vihdoin kaikki moottoripyörä taksien kyytiin kohti hotelliamme. Trombi-Jani valtaa mopon ohjauspaikan ja kuski joutuu pelkäämään. Katja, Riina, Guido ja Teppo pääsevätkin suorinta tietä hotellin pihaan kuuntelemaan Katjan laulamaa Levottomat-elokuvan tunnussävelmää. Riina polttaa jalkansa pahasti mopotaksin pakoputkeen, mutta saa katukioskista kaktuksenkuoren palan, joka jalkaan teipattuna pitäisi auttaa kipuihin. Muut jatkavat käsittääksemme ostamaan punaviiniä ja jäämme odottelemaan. Jani valtaa aikansa kuluksi noin kolme mopotaksia ja päästää täysillä menemään aina paikkaan X asti, kunnes kuski aina pakottautuu takaisin paikalleen puikkoihin ja Jani tulee takapaksilla takaisin. Ihmisiä ei vaan ala kuulumaan, joten Jani jatkaa harrastustaan. Viimeisellä kerran mopo karkaa kinkin käsistä ja Jani ja lokaali syöksyvät viidakkoon. Jani suojautuu koijarin taakse ohi vilistäviltä kunnes mopo vihdoin kaatuu jonnekin ojan pohjalle. Palatessaan luoksemme Janilta on polvi ja kyynärpää auki ja kinkki rupeaa auvautumaan kun mopo hajoaa niin että se ei enää käynnisty. Kovasti yritetään mopoa potkia käyntiin, mutta ei siitä mitään tule. Päätämme poistua ennenkuin tilanne käy liian kuumaksi paikallisten kanssa. Hotellin katolta löydämmekin kaikki muut.

Samaan aikaan muualla
Kattoporukka on saanut juomat ostettua, mutta palannut nerokkaasti toista kautta hotellille, joten yhteentörmäystä ei ole tapahtunut. Aki ja Eva on viisaasti lähetetty etsimään kadulla odottavaa porukkaa rannalta. He etsivätkin tehokkaasti ihmisiä huutamalla Masaa, joka jäi katolle mistä he juuri lähtivät. Heidän seikkailunsa on ilmeisesti muutenkin hyvin häiriintynyt ja sisältää käsittääksemme ainakin käsipohja-uintia ja ties mitä. Tarinasta on hieman vaikea saada selvää jostain syystä.

Pullon pyöritystä
Kun vihdoin olemme katolla alkaa pullonpyöritys totuus tai totuus säännöillä. Sitä kestääkin pitkin yötä kunnes ihmiset pikku hiljaa häipyvät huoneisiinsa. Masa häipyy viimeisten joukossa tarinoiden kääntyessä taas Suomen puollustusvoimien suuntaan. Aamu yhdeksän aikaan helle alkaa olla jo tuskaisa hotellin katolla ja hiki alkaa taas valua, mutta Jani ja Teppo vaan jauhavat kahdestaan Suomen ilmapuollustuksen saloista. Jossakin vaiheessa hekin kotiutuvat, mutta vaatteet likantuvat jotenkin mystisesti matkalla. Edessä on noin 2 tuntia unta.

- Tep