09.00 Bussi lähtee
Kiinan muuri kutsuu kovasti. Hyvin ilmastoitu puoli-bussi vie meitä noin 2,5 tuntia kohti sitä itseään. Emmehän voi missata the muuria kun kerran Kiinassa ollaan. Itse matka menee lähinnä nukkuessa, sillä krooninen väsymys tuntuu olevan joka päiväinen ongelma täällä Pekingissä. Ehkä kolmen kuukauden säännötön elämä Shanghaissa alkaa vihdoin tuntua jossain? Joka tapauksessa pikkuhiljaa saavumme perille.

Olemme sellaisessa kohdassa muuria, mikä ei ole varsinaisesti remontoitu mitenkään, eikä ole mikään överi turistirysä, mutta silti vuorten juurella on muutama kämänen ravintola ja matkamuistomyymälä. Koska emme tänäänkään ehtineet saamaan mitään aamupalaa, hyppäämme porukassa lähimpään ravintolaan, jonka pihalla sattuu olemaan pari ruotsalaistyttöä syömässä paistettua riisiä. Korkein odotuksin odottelemme ruokaamme, joka koostuu vakio Kiinaruoista eli paistetusta riisistä, muna-tomaatista ja viipaloidusta sian lihasta. Saatuamme ruoat toteamme iloisen tarjoilijattaren tuoneen meille pöydällisen roskaa. Muna-tomaatti on maustettu sokerilla makeaksi, siis pilalle, paistettu riisiä taas on överi suolaista eikä millään uppoa kokonaan ja sikaa ehtii maistamaan pari palaa ennen kuin yber-sitkeys ja kumma maku iskevät aisteihin. Kiitti taas tästäkin.

No, köysiradalla matkaan. Muuri menee siis vuorien, tai kukkuloiden korkeimmassa kohdassa, joten noin puoliväliin rinnettä asti pääsee jo monesta paikasta tutulla köysiradalla eli cable carilla. Tänään on taas aivan törkeän kuuma ja edessä on muutaman sadan metrin siksakki-polku itse huipulle. Hiki virtaa ja vettä kuluu. Mieleen tulee Keltaiset vuoret, mutta siellä oli sentään jonkun verran puita estämässä suoraa aurinkoa porottamasta, mutta täällä on niinku niin kuuma, että varsinkin ko. reissua kokemattomomat henkilt ovat aivan tuskissaan. Todellisuudessa matka köysiradan yläpäästä huipulle kestää ehkä 20-30 minuuttia maksimissaan.

Huipulla tuulee ja on ehkä hieman viileämpää. Kiipeilemme mm. korkeimpaan paikkaan mihin pääsee ilman että vartijat estävät ja kuvaamme kaikkea mahdollista. Tällä kohtaa muuri on mielestämme yllättävän matala ja kapea, mutta toisaalta olemme tosiaan kukkuloiden huipulla, joten muuri lienee toiminut näinkin. Tepon selkään muodostuu repun hikiefektin ansiosta Afrikan kartta. Ihmettelemme hulluja kiinalaisia muutaman tunnin juoden muutaman kylmän kaljan ja nuoleskellen jäätelöitä. Sitten valumme alaspäin kohti bussiamme. Laskeutuminen jää puoleen väliin kun innostumme tinkimään ihmeellisen possu-junan yksittäishinnan 15 Yuanista 5 Yuaniin ja laskeudumme suurimman osan matkasta yhden rasvatun kaapelin varassa aivan cable carin alulle asti. Rauhallinen lasketuminen ilmassa roikkuen saa lisäväriä vaunun oven availusta ja kaljatölkkien heittelystä vastaan tuleviin vaunuihin. Alhaalla ostamme tukuttain mm. huiveja ja jotkut jopa "I climbed the Great Wall" t-paitoja, jotka ovat oikeasti naurettavia verrattuna siihen oikeaan kiipeämiseen mitä teimme Keltaisilla vuorilla. Vihdoin pääsemme bussiin joka on odottanut meitä jo ties kuinka monta tuntia ja huristamme takaisin Pekingiin.

Pekingin yöelämä
Finnairin toimistosta löytämästämme Metrozine lehdestä luemme että Pekingin baarikadun coolein ravintola on X Cross ilmaisine biljardipöytineen ja kauniine baarimikkoineen. Päätämme lähteä sinne syömään pizzaa. Kun hirveä taksilaumamme alkaa olla perillä ja puolet ihmisistä keräilty taas aivan vääristä paikoista, huomaamme että X Cross on aivan selkeä Meimei paikka, mikä ei tietenkään saa naisvoittoiselta porukaltamme juurikaan kannatusta. Siirrymme siis lähistöllä olevaan ranskalaisravintolaan. Guido tosin ilmoittaa italialaisten vihaavan ranskalaisia, mutta emme juurikaan välitä hänestä. Syömme enemmän ja vähemmän hyvät ruoat ja seuraamme liittyvät vihdoin kauan tuttujensa luona kateissa olleet Eva ja Leena. Heillä on tiedossa Minders niminen ravintola, jossa käy kuulemma meidän henkistä porukkaa.

Vaeltelemme siis Mindersiin ja jo hetken päästä aloittaa indonesialainen tyttöbändi (kitaristi on kylläkin mies mutta sitä ei lasketa), joka soittaa reggaeta. Juomme runsaasti halvahkoa kaljaa ja mietimme ttä piti tännekkin asti tulla tämä näkemään. Pikku hiljaa kuitenkin bändi alkaa pistämään sellaista hyvän mielen jenkkirokkia että ei voi kuin hyvmyillä ja meininki alkaa nousta kohti kattoa. Bändin lopetettua rumpali hyppää DJ:ksi ja alkaa soittamaan pop-musiikkia lähes tekno-DJ:n ottein. Suomi porukka yrittää tyhjentää baaria minkä ehtii, mutta toiminnalla ei tunnu olevan vaikutusta. Jossain vaiheessa osa porukasta häipyy jo nukkumaan, mutta loppu tiimi jatkaa armotonta joraamista. Jossain vaiheessa pärähtää soimaan "Sun is Shining" eli virallinen kiinatunnarimme, ja lattia täyttyy pikaisesti. Seinällä on kyltti jossa lukee että että baarissa ei sitten saa tulla humalaan tai aiheuttaa epäjärjestystä ja Pekingin poliisien numeroita hirveä lista siinä alla. Koijani suunnittelee kyltin viemistä kotiin. mutta sekin unohtuu loppuillasta. Teppo käy ulkona jäähdyttelemässä koska sisälle on ilmeisesti mahdotonta rakentaa toimivaa ilmastointia. Tilanne ei kuitenkaan parane, sillä digitaalikyltin mukaan keskellä yötäkin on vielä 32 astetta lämmintä. Kiinankielinen keskustelu vaahtosammuttimen kokoisten kiinalaisten kukanmyyjätyttöjen kanssa on sentään antoisa. Jossain vaiheessa palaamme porukalle taas dormitoryyn kun baarin sulkemisaika alkaa kovasti lähestyä.

- Tep