Forbidden City
Tuskaisessa kuumuudessa suoritetun muutaman korttelin jälkeen meille yritetään kovasti kaupata Maon punaista kirjaa 85 Yuanin hintaan. Tinkaamme hinnan sen sileän tien 22 Yuaniin, mutta koska kansi on kärsinyt kovasta kaupustelusta, jää kirja myyjälle. Ukko yrittää kyllä seurata meitä viimeiseen asti aina lipputiskille saakka, mutta ei onneksi pääse sisään. Ostamme ja juomme jatkuvalla tolkulla jäädytettyä vettä sillä päivä on tuhottoman kuuma. 34 astetta menee todennäköisesti rikki kevyesti. Olemme hyvin tietoisia, että tulevassa Suomen kesässä ei tule olemaan yhtäkään näin kuumaa päivää. Itseasiassa saatujen tekstiviestien perusteella Suomessa on parhaillaan +10 astetta ja pohjoisemmassa sataa räntää, jopa lunta. Olemme siis jollain tavalla tyytyväisiä oloomme jatkuvan hikikerroksen sisässä.

Kielletyssä kaupungissa on joskus asuneet keisarit ynnä muut sekopäät, mutta nyt siellä seikkailemme me. Ihan on avaraa ja kivoja kivestä tehtyjä leijonia ja kaiverruksia, mutta eipä nämä nyt oikeasti mitään vertoja vedä esim. Venäjän palatseille. Aika nihkeetä punaista seinää vähän kämäsiä seinämaalauksia. Toisaalta kun tietää että nämä ihmiset on aikaan olleet vielä enemmän pihalla kuin nykyään, ymmärtää ehkä jotain tästäkin paikasta. Tai loppupeleissä kuitenkaan ei. On todella kuuma. Onneksi kuolemattomaksi lauseeksi on noussut "tässä vaiheessa ei voi enää palaa, ainoastaa iho kuoriutuu hieman". Sitä myös alkaa tapahtumaan. Temppeleistä on tehty markkinapaikkoja ja kaupustelukeskuksia aivan kuin raamatussa aikoinaan, mutta emme välitä. Joillekkin mukaan tarttuu vielä viimeiset matkamuistot ja muut keskittyvät jäätelöön.

Pekingin ankkaa
Koska Pekingissä on pakko syödä Pekingin ankkaa, menemme suurimman osan voimin läheisen poliisiasema-kujan kinkkiravintolaan. Tilaamme myös kaikkea muuta pikku kinkkiruokaa, mutta eniten odotamme tietysti itse ankkaa. Niinkuin arvata saattaa, petymme suuresti. Ensiksi tuodaan ankan nahat lautasella ja ne pitää sijoittaa kämmenelle laitettaavaan minilettuun pahan makuisen kastikkeen kanssa. Lisäksi hieman jotain kasvista ja kurkkua. Lopputuloksen makuelämyskerroin on todellisuudessa vähän niin ja näin. Lisäksi hetken päästä saadaan kanan luut maljassa, mutta niistäkin on kaikki liha hävinnyt jonnekin ja niiden järsiminen on aivan yhtä tyhjän kanssa. Lopuksi saadaan ilmeisesti samasta ankasta uutettua kanakeittoa, jota oikein kukaan ei jaksa syödä, pikemminkin sitä käytetään nestemäisenä tuhkakuppina. Onneksi emme panostaneet pelkkään pekingin ankkaan, vaan ostimme myös ankkaa pähkinöille ja muuta hyväksi havaittua tavaraa, joten saamme edes mahamme täyteen. Pekingin ankka oli siis loppu peleissä varsinkin hintaansa nähden (158 Yuania) aivan yliarvostettua ja sitä ei voi suositella juuri kenellekkään.

Loppuilta
Palailemme taas kampukselle juoden joltain sivukujalta ostettua kaljaa. Mittarin mukaan sisällä on 32 astetta tuulettimesta huolimatta, joten juoma lämpenee hetkessä juomattomaan kuntoon. Onneksi huomaamme vasta nukkumaan mennessä, että kasikerroksessa olisi ollut jääkaappi koko ajan. Lataamme loppukaljat kiinalaisten kaappiin varastoimien kananmunien päälle ja painelemme nukkumaan.

- Tep