Eipä tänä kautena ole raportteja liiemmälti kirjoiteltu, mutta tässä tulee edes yksi… tosin se on Ex-Jakiksen ”eliitin” eli veteraanien (vm.35) edesottamuksista.
Kausi sujui paria alkukauden lipsahdusta lukuun ottamatta tappiottomissa merkeissä. Alussa oli hiukan tottumista vain parin vaihtopelaajan reservillä pelaamiseen, mutta kun siihen totuttiin ei enempää olisi kaivannutkaan. Varsinkin loppukauden muutamat murskavoitot olivat mukavaa terapiaa ja lopulta ainoastaan Ylhäksen päänahka jäi saavuttamatta jakiksen veteraaneilta. Jakopaikka tuli vähän tuurillakin, sillä Ylhäs sai tasoitusmaalin Luolamiehiä vastaan vain 6 sekuntia ennen pelin loppumista ja näin varmistivat jakikselle kakkossijan lohkossa.
Välikarsinnassa eka peli oli Thunderia vastaan ja siihen pääsi mukaan harvinaisen paljon jätkiä eli 10+1. Ensimmäinen erä oli tiukkaa vääntöä ja tilanteita oli molempiin päihin. Eka erä päättyi vähän yllättäen 0-0, sillä olihan vastassa joukkueellinen liigapelaajia (ok! kuulemma 12 pelaajasta kaksi ei ole pelannut liigassa). Toisessa erässä vastustajan taidot olivat liikaa ja se hävittiin 3-0 vaikka olihan meilläkin omat paikkamme. Viimeisessä erässä Thunder jatkoi tasaisesti maalien tekoa, mutta saatiinpa mekin pari lohtumaalia loppuminuuteilla aikaiseksi. Peli päättyi 8-2 tappioon, mutta eivät sentään päässeet katkaisemaan peliä. Ihan tiedoksi! Thunder teki omassa lohkossaan 8 pelissä 101 maalia ja päästi 30.
Toiseen peliin lähdettiin yhtä ukkoa kevyemmällä miehistöllä, mutta tuloksena oli jakiksen niukka 3-2 voitto PoSo2 vastaan... mahtoikohan voittoon siivittää itiksen kebab ja aurinkoiset terassikaljat?
Kolmas peli on VaNMKYtä vastaan ja se porukka muistaakseni voitti Thunderin. (Tilastotietoa! tekivät lohkossaan 10 pelissä 87 maalia ja päästivät vain 16).Väsymys oli kova jo ennen peliä ja eipä sekään ihmeemmin auttanut kun pari jätkää päätti yllättäen lähteä pois (rintamakarkureille niskalaukaus!!). 7+1 miehistöllä jaksettiin lähes kaksi erää pitää vastustajan 14+1 miehistöä pilkkana, mutta sitten ne rypistivät rinnalle ja vauhdilla ohi... eli johdettiin 4-2 tokan erän loppuminuuteille saakka ja vaikka kolmas erä alkoi maalin etumatkalla ei siitä ollut mitään hyötyä. Potku loppui kun napista painamalla ja jalat tuntuivat painavan tonnin. Mieli oli mukana, mutta keho ei. Lopulta hävittiin peli selvästi 5-10.
Omasta puolestani voin vain todeta, että joukkueellamme oli helvetin hyvä asenne. Pelattiin paremmin kuin toivoin, eikä kertaakaan tarvinnut hävetä harvalukuisen porukkamme esitystä. Pienenä bonuksena oli se, että päästiin tekemään hienoja maaleja ja muutamat niistä entisiä liigamaalivahteja vastaan.
Veteraaneissa on kivaa pelata... odotan jo innolla ensi kautta (toivottavasti intoa riittää samalla tavoin myös III-divarin vääntöihin).
|
